Louna on varsinainen possu hihnalenkeillä. Se ei mun kanssa kahdestaan ollessa rähise toisille koirille (muiden kanssa saattaa ja joskus myös silloin kun mulla on molemmat koirat mukana), mutta osaa tehokkaasti provota muita koiria rähisemään sille itselleen. Siinä vaiheessa se kääntyykin sitten mun suuntaan ja ottaa iloisesti kontaktin: "Enkö ookkin hyvä, en yhtään huomioi tota toista vaikka se haukkuukin, saiskos nyt vähän sitä nakkia?" Muussa elämässä Louna sitten on sitäkin äänekkäämpi. Se piippaa, jodlaa, pulukuhertaa, maukuu, melkein puhuu ja ennenkaikkea haukkuu ja karjuu. Louna ilmoittaa haukkumalla mm. kun joku tulee kotiin, kun hän (ja muu perhe) on saapunut veneellä mökkirantaan ja kun noustaan autosta kotipihalle. Sitä ei oikein kehtaa päästää kaupungissa leikkimään vapaana toisten koirien kanssa, koska meteli on aivan kauhea. Ei sitä ääntä mökilläkään kauhean kauan kehtaa kuunnella. Se ääni pitää kuulla, koska ei sitä muuten usko. Ainoa tapa saada se leikkimään hiljaa on laittaa pallo Kertun suuhun, josta seuraa niin vauhdikas takaa-ajo, ettei siinä ehdi haukkua.

Lounalla on myös mielenkiintoinen tapa päättää joidenkin tiettyjen ihmisten kohdalla tuntevansa heidät ja yrittää mennä tutustumaan. Tänään se ilmeisesti luuli erästä miestä Niklakseksi, koska miehellä oli jotenkin ihan samantapainen tyyli (tai jostain muusta mystisestä syystä x mitä en tajua) ja rupesi ilohepuloimaan kesken lenkin. Ennen kuin ehdin sanoa mitään tämä vastaantulija kumartui tietysti tutustumaan takaisin, jolloin Louna huomasi että hetkinen, toi on joku vieras ja vaihtoi hetkessä epävarmuushaukkuväistöön. Ja sitten on hetkiä jolloin Louna ei tajua ettei tunnekaan vastaantulijaa ja vaikka tämä kumatuisikin tervehtimään, niin ei haittaa. Jään aina yhtä kummastuneena miettimään miksi?

Kerran lenkillä vastaan tuli eräs tyttö jolla oli täsmälleen samanvärinen talvitakki kuin mulla. Louna sekosi täysin, se oli ihan onnessaan vetämässä tyttöä päin samalla tavalla millä se reagoi ainoastaan muhun. Vähän huvittuneena sitten kommentoin, että niin hei, mä oon edelleenkin täällä hihnan toisessa päässä, enkä ole varmaan koskaan nähnyt koiraa niin hämmentyneenä.

"En pidä tästä"-korvat.

Lounassa on sen ihmisiin kohdistuvan epävarmuuden vuoksi myös vähän poliisin vikaa. Meidän rappukäytävän edustalla istuskelee usein ihmisiä tupakalla. Silloin Loupa pitää ottaa tiukasti käskyn alle, muuten rähinä on lähes taattu. Samoin se rähisee illalla ympyrää ajaville pyöräkilpasille ryhtyneille pojille, oikopolkua tielle tulevalle (pitäisi kulkea oikeaa ja virallista tietä pitkin kuin normaalit ihmiset), liian äänekkäille ihmisille, viiksivahaa käyttävälle Visalle, paikallaan seisoville ihmisille, kengännauhojaan sitoville ihmisille ja ylipäätään kaikelle mikä poikkeaa sen maailmankäsityksestä. Se ei kuitenkaan reagoi humalaisiin, kadulla huutelijoille, hyvin oudosti pukeutuneisiin ihmisiin (Kalliossa näkee kaikenlaista) ja moneen muuhun asiaan xyz mihin etukäteen ajattelisin sen reagoivan. Se ei reagoi sille, että henkilö a pysähtyy juttelemaan meille, mutta saattaa reagoida siihen että siinä tilanteessa henkilö b kävelee meistä hyvän matkan päästä ohi. Tai siihen että eri tilanteessa henkilö c pysähtyy juttelemaan meille. Lisäksi ne miljoonat asiat mihin se ei reagoi ovat kaikki sellaisia mihin se yhtäkkiä päättääkin puuttua, tai toisin päin. Mene ja tiedä mikä liittyy mihinkin.

Luonteen vuoksi Louna ei tule saamaan pentuja. Se on sääli, koska jos se olisi avoimempi ja rohkeampi ihmisten suhteen (ja jos se ei ottaisi juoksuja niin vakavasti), niin se olisi aikalailla täydellinen koira mun makuun.

Liilahtava koira