Kennelyskä vieraili meilläkin, mutta onneksi juuri joulutauon ja kovien pakkasten aikana. Välistä jäi vain yhdet ohjatut treenit, vaikka yskä oli aika pitkä ja päälle vielä karanteeni. Torstaina päästiin taas Kertun kanssa tositoimiin Tattikselle. Teemana oli tällä kertaa vauhtiympyrä ja valssit Anninan kanssa ja kontaktit tai kepit haluamallaan tekniikalla Marin kanssa.

Vauhtiympyrässä oli hyppy-putki-muuri-hyppy, ja sitä tehtiin molempiin suuntiin. Multa tuleva namipalkka vähän ehkä häiritsee Kerttua, joten kokeiltiin palkkaa loppuun targetille. Toimi, ja K malttoi tehdä esteet hyvin! Muuri ei ollut ihan suoralla linjalla putken jälkeen ja mä juoksin vähän sen päälle peittäen sen. Muuria väistäessä olis helposti myös vetänyt koiran pois esteeltä. Tämmösissä kohdissa itselle muistiin juoksulinjan valinta ja koira ohjataan ns. työntäen esteelle. Kerttu meinaa olla vähän turhan innokas ja karata lähdöissä, joten otettiin Anninan ehdotuksesta vapautussana mukaan ennen ekan esteen nimeä. Putken jälkeen ohjauksessa pitää myös muistaa odottaa koiraa, tai tarpeen vaatiessa vaikka käydä hakemassa se sieltä päästä.
Valssissa kuivaharjoittelu kotona on tehonnut, enkä enää seonnut jaloissani kuin kerran. Tehtiin aluksi putki-muuri/hyppy-putki ja vaikeutettiin loppuun vielä valssi tokalle hypylle ja sieltä ekan hypyn kautta takaisin putkeen ja putki-hyppy-muuri-putki.  Noi vierekkäin olevat esteet 180 asteen käännöksellä ovat edelleen vähän vaikeita, pitää vaan näyttää rintakehän suunnalla ja kädellä mihin mennään. Tehtiin pari toistoa pelkkää sitä käännöstä, ei mitään järisyttävän nopeita suorituksia, mutta pikkuhiljaa lkaa sujua.  Valssissa pitää edelleen muistaa oikea ajoitus, jotta koirat tietää että edessä on tiukka käännös. Jo eka estettä kohti tulevan laukan kohdalla olisi pitänyt alkaa jalkojen kääntyä, jotta tieto olisi tullut tarpeeksi nopeasti.
Kerttu oli tosi hyvä. Se lukee hyvin ohjausta ja hakee esteitä. Yhtä valssia en ihan osannut ohjata oikeaan putken päähän, koska muistin että väliin tulee vielä hyppy ja hienosti Kerttu lähti sit hakemaan jotain estettä joka oli siellä suunnalla mihin epämääräisesti näytin.

Pienen tauon jälkeen mentiin tekemään keppejä. Oon valinnut Kertulle 2x2-tekniikan, koska se treeneissä tarjoaa ihan mielettömän hyvin. Kerttu tajusi melkeinpä heti että sen haluttiin juoksevan niiden kahden kepin välistä, joten tehtiin heti lähetyksiä eri kulmista aina 90 astetta kummallekin sivulle (takakulmat vasta sit myöhemmin kun tajuaa selvästi idean). Otettiin aika pian mukaan myös mun oma liike, jonka K kesti hyvin. Pallopalkka ei toiminut, joten heitin namia. Nähtävästi pallo kuin pallo ei käy ja täytyy lähteä kauppaan, koska oon jo hävittänyt kaikki meidän tennispallot lumihankeen. Koska meillä oli treeniaikaa se 10-15 minuuttia ja olisi ollut tyhmää tahkota pelkkää samaa, kun Kerttu selvästi tajusi mitä tehtiin, niin edettiin sit vielä lisää ja otettiin mukaan toinen keppipari. Aluksi se kepit oli ihan lähekkäin, sitten neliössä ja sen jälkeen siirrettiin ne oikean välimatkan päähän. K ei mennyt välistä kertaakaan! Alkuun vielä heitin palkan jo ekojen keppien jälkeen, mutta lopuksi vasta tokan parin kohdalla. Pidettiin pieni juttelutauko, ja sen jälkeen vielä laitettiin kepit vähän vinoon kulmaan ja tehtiin sillekin muutama toisto. Vinottaessa täytyy muistaa ottaa itselle maalarinteippi mukaan, jotta näkee sen keskilinjan, eikä siirtele niitä keppejä miten sattuu vinksin vonksin.

Normaalistihan tossa tekniikassa ei edetä noin nopeasti, vaan treenataan pieniä pätkiä esim. kaksi kertaa päivässä, mutta ohjatuissa treeneissä oli sen verran aikaa ja Kerttu jaksoi niin hyvin, että edettiin heti ekalla kerralla ihan reilusti. Tulevaisuudessa lähetään sit vaikeuttamaan yhtä juttua kerrallaan (kulma, vauhti, jolloin keppien edessä putki tai hyppy, välimatka, oma liike). Kerttu kestää näissäkin hyvin toistoja. Se jaksaa ja haluaa tehdä, joten treenisuunnitelma- ja päiväkirja on sille ensisijaisen tärkeä (plus itselle, jotta muistaa mitä ollaan tehty). Suunnitelmassa pitäisi miettiä etukäteen toistojen määrä ja sitten myös pysyä niissä, eikä ahmia vaan lisää koska K kyllä jaksaisi tehdä. Pitää siis miettiä tarkkaan miten nopeasti edetään; ei saa ahmia, mutta ei myöskään jäädä junnaamaan paikalleen.