Viime torstaina palattiin Charlotten treeneihin. Lounassa oli virtaa. Se ei olisi millään malttanut odottaa omaa vuoroa ja olisi mielellään äännellyt ja paljon. Treenit tuntuivat menevät aika poskelleen, osittain siitäkin syystä että mulla oli miljoona asiaa mielessä, kauhea stressi ja ihmeellinen sosiaalinen kiusallisuus ja kyvyttömyys päällä. Mä itse olinkin koiraa huonompi.

Aloitettiin paikkamakuulla. Tyhmä minä ei yhtään hetsannut koiraa, vaan jätin sen siihen kylmiltään. Lauha lähti vierestä Venlan luo. Louna nousi ylös, muttei lähtenyt muuten liikkumaan. Oho! Hienoa. Vähän se taisi äännellä, sillä on nyt sellainen kausi, että kaiken ei vauhdikkaan tekeminen on koooooviiiiiiin vaikeaa.

Omalla vuorolla halusin keskittyä perusasentojen takapään käyttöön. Vinkkinä saatiin ainakin tehdä vatipertsaa kotona. Mun pitää ostaa isompi vati. Ja miten ihmiset saa sen vadin pysymään paikallaan ilman että se liukuu joka saamarin suuntaan? Toisena harjoituksena myös kutsua koira sivulle ja kun se on tulossa, astua pois päin koirasta ja kutsua uudestaan. Vähän ajan päästä voi sitten alkaa poistaa uuden käskyn sanonnan, jotta koira osaa itse hakea paikan.

Tehtiin myös seuraamisen käännöksiä. Nämä niin, että koira pertsassa, nostetaan se siitä seisomaan, namikäsi koiran nenän edessä. Otetaan askelkäännös oikean jalan johtaessa ja samalla käsi kääntyy. Helppoa. Paitsi että olen nyt tehnyt tätä kolmena päivänä ja ai että, kun tuo Louna on vaikea tyyppi opettaa tekniikkaa namiavulla. Se on niin ahne, että se meinaa syödä käden ja mä en ole ihan varma tajuaako se mitään muuta kuin naminaminaminaminami. Lisäksi se on usein niin energinen, että se vaan hosuu, eikä yhtään keskity. Olenkin päätynyt siihen, että uusia tekniikka-juttuja kannattaa opettaa niin, että koira EI ole nälkäinen ja juuri pitkähkön lenkin jälkeen. Niin se tuntuu tekevän ja tajuavan tekniikat parhaiten...

Tehtiin lopuksi vielä liikkeestä maahan menoa. Louna ei ihan tajunnut peruuttaessa, että mitä siltä haettiin. Charlotte ehdotti tekemään kiepin kautta, eli kiepistä suoraan maahan-käsky. Tää oli hauskaa ja tuntui tehokkaalta. Toinen ehdotus oli myös jatkaa tuota peruutus-treeniä ja sitten tehdä siitä niin, että peruutuksesta kääntyy kävelemään oikein päin. Perustana tässä oma nopeus, eli kaikki ketjutetaan nopeasti maa-palkka-maa-palkka-maa-palkka jne. 

Tänään meillä oli sitten Anna-Leenan tunti. Siitä mulla on paperiversioon kirjoitettu muistiinpanot, yritän rustata ne tänne huomenna. Ihan parhautta oli kyllä ja tuli sellaisia todella järkeviä ohjeita juuri niihin juttuihin, mitä olen tässä viime aikoina eniten miettinyt. Nyt odotan innolla, että pääsen tekemään omia treenejä lisää.