...mutta mistään ei oo pidetty kirjaa.

Viime tiistaina oli taas Kertun ohjatut aksat. Tehtiin ensin putki-muuri-putki, jossa mun pitää antaa Kertulle tilaa ja aikaa etsiä itse putken pää, jotta se tajuaa mennä sinne. Kaikki ylimääräset hosumiset ja häsläämiset vie sen huomion muhun. Muurin ohi se juoksi joka kerta, mutta vikalla kerralla meni sentään ihan vierestä. Itse sain kyllä juosta ihan kunnolla, että ehdin näyttämään toisen putken. Tokaksi tehtiin muutaman kerran rengasta, jonka Kerttu hyppäsi ihan itsenäisesti ennen kuin sille edes ehdittiin esitellä koko estettä. Sen jälkeen takaaleikkausta namialustan avulla. Kerttu ei tajunnut koko namialustaa, kun sillä oli niin kiire ja sit multa loppu keskittymiskyky ja ei siitä tullut oikein mitään. Ollaan sit treenattu tätä ja persjättöä oikein urakalla viikon aikana. Tänään tein myös molempien koirien kanssa tuolien kiertoa kahdeksikossa ja harjoittelin itse samalla valssausta. Mulla ei ole minkäänlaista koordinaatiokykyä, mutta kyllä ne jalat pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan mulle.

kep-treenit%20014.jpg
Onnellinen aksakoira

Kertun kanssa ollaankin viikon aikana lähinnä harjoiteltu aksan kotiläksyjä. Tässä kooste yksistä treeneistä.  Kerttu on ottanut kauheasti häiriötä mun käsistä, joten ajattelin heilutella niitä sit kunnolla. Pitää varmaan alkaa harrastamaan tuota palkan heittämistä enemmän, kun se näytti jo tänään illalla tuottaneen paljon nopeamman koiran, joka keskittyy paljon vähemmän mitä mun kädessä on.



ruokaa%21%20065.jpg
Nääntyvä tokokoira.

Louna on oppinut noutamisen eri puolia parin viime viikon aikana ja niinpä sen voisikin ihan oikeasti ilmoittaa tokokokeisiin uusien sääntöjen tultua voimaan. Tein kaikki liikkeet sen kanssa ja ei meillä edes ole ihan kauheasti hiottavaa. Seuraaviin treeneihinkin on jo selvät suunnitelmat, kun ongelmakohdat selvisivät:
1. Seuraamisessa oon saanut korjattua tassulle tallailuista johtuneen väljyyden ja jätätyksen, mutta nyt Lou on saanut päähänsä että jos mun vasen käsi liikkuu, niin sit pitää jättäytyä taas vähän jälkeen. Tähän täytyy ottaa joku korjauskuuri. Muuta seuraaminen on aika hyvää ja pääasiassa pitkätkin matkat sujuu hyvin palkkaamatta. Välillä se irtosi vähän, mutta palasi nopeasti kiinni ja ehkä hetken aikaa meinasi jätättää, mutta ei sitten jätättänytkään. Mutta mun pitää kyllä saada se mun vasen käsi takaisin luonnolliseen liikkeeseen.

2. Kaukoissa se istumaan nouseminen on kauhean vaikeeta ja vaati usein kaksi, jopa kolme käskyä ja selvän käsiavun. Kotona se on kyllä osannut tän, mutta ei olla aikaisemmin kauheasti tehty tätä ulkona, eli täytyy satsata tähän. Maahanmenossa sillä ei taas ole mitään ongelmia.

3. Noutokapulan ottamiseen pitää saada intoa. Pitää vähentää pitotreeniä ja palkata jo pelkästään siitä suuhunotosta (heh heh).

4. Sit vaan lisää kokeenomaista treeniä liikkureilla ja palkkaamattomuustreeniä, sekä mun jännityksen kuriinsaaminen, jotta uskallan ilmoittaa Loun kokeisiin. Tai ees sinne mölleihin.

Tässä vielä jotain videoita Lounasta. Se oikein kurinalaisesti lähtee heti alussa parin pikkulinnun perään.




Ai, ja olihan eilen vielä semmoinen pieni tapahtuma, kuin Lounan luonnetesti. Siitä enemmän myöhemmin.