Anna-Leenan treenit. Louna kuumui ihan hirrrveästi muista koirista ja jo pelkkä kentälle pääsy tuntui tosi vaikealta.

Aloitettiin tunti paikkamakuulla. Louna piippaili jonkun verran ja taisi haukahtaakin pari kertaa, mutta yleisesti ihan ok ja saatiin ihan positiivista palautetta. Itse olin siinä mielessä tyytyväinen, että Louppa pysyi paikalla, vaikka se olikin ihan liian kiihkeässä mielentilassa. Piippailu johtuu ihan vaan siitä sen mielentilasta. Mutta tuosta mielentilasta en sitten tykkääkään yhtään, mutta toivottavasti se palautuu aikaisempaan itseensä, kunhan sen hormonit vähän tasoittuu.

Jatkettiin harhailulla. Sai mennä enintään neljä metriä yhteen suuntaan ja jos koira yritti vetää, niin sitten lyhyellä hihnalla vaan raahattiin sitä toiseen suuntaan kunnes se luovutti, jonka jälkeen heti palkattiin kunnolla (namin jahtaus ennen antamista). Oltiin Lounan kanssa kaukana muista ja raahausta sain tehdä aika lailla paljon. Kyllä se sitten kuitenkin aika nopeasti aina luovutti sen hinkumisensa ja koko ajan päästiin pikkuhiljaa lähemmäksi muita. Anna-Leena kehui tässä kovasti mun palkkauksen ajoitusta. Hän ehdotti myös, että koiraohituksia voi tehdä tällä tyylillä. Että viedään mielummin sitten väkisin ohi, eikä esim. houkuteltaisi namilla.

Sitten omaan osioon. Aloitettiin ihan puhumalla tuosta rauhoittumisesta silloin kun ei tehdä mitään. A-L sanoi samaa kuin Charlottekin, eli odotellessa on hyvä olla erikseen joku sana, joka tarkoittaa sitä rauhallisesti olemista. Eli juurikin käy siihen mitä olen käyttänyt. Hyvä olisi pitää aluksi hihnaa jalan alla, jolloin hihna ei jousta ja koira ei pääse nykäisemään liikkeelle. Tai pääsee, mutta kukaan koira ei vedä monta kertaa "seinää päin". Lounan ongelmana tosin ei niinkään ole ollut se paikalla pysyminen. Se saattaa yrittää nousta istumaan, mutta se ei yritä lähteä siitä mihinkään. Enemmän ongelmana on ääntely. A-L sanoi, että siitä kannattaa kieltää. Ärähtämistä se kehoitti, mutta en mä osaa ärähtää. Yleensä auttaa kuonosta kiinni ottaminen, mutta Louna ei tykkää siitä ja laittaa helposti painiksi, jolloin siitä pitää pitää vaan pannasta kiinni kunnes se rauhoittuu. Toisaalta muutaman kerran jälkeen se luovuttaa ja antaa kopata ihan rauhassa. Mutta eipä se silti kovin tehokasta ole, koska ei toimi kerrasta.

Lisäksi Anna-Leena painotti sitä, että ei saa lähteä siihen sen hommailuun mukaan. Ei painiin, eikä esim. siihen kun se nyt on pari kertaa vetänyt lelupalkassa pienet hepulikunniakierrokset. Jälkimmäisessä kävellään sitten itse pois päin, eikä mennä sen koiran perään.

Odottelussakin kuitenkin siis tavoitteena mustavalkoisuus. Eli harjoitellaan tätäkin ihan oikeasti ja odotetaan sitten vaikka koko treeni, että koira rauhoittuu ja sitten vasta tehdään. A-L kertoi Pessistä tarinan, että olivat menneet johonkin kisapaikalle ja Pessi oli ihan vauhkona. He olivat sitten seisseet paikallaan Pessi lyhyellä hihnalla 15 minuuttia, kunnes Pessi oli pysähtynyt ja katsonut Anna-Leenaa, että mitä tehdään. Siitä silloin ihan superpalkkaus.

Lopulta Louppa sitten rauhoittui ja saatiin tehdä jotain aktiivista treenijuttuakin. Valitsin sitten liikkeestä maahanmenon. Seurauksesta Louna menee hyvin ja A-L sanoikin, että se kokeessa se saisi siitä kympin. Anna-Leena ehdotti myös, että ei kannata kauheasti tehdä koko liikettä. Esimerkiksi Neon kanssa (9kk) hän ei ole itse koskaan tehnyt seuraamisesta maahanmenoa kokonaisena liikkeenä. Tehtiin vielä maahanmenoa peruuttaen. Se oli aika hidas. Anna-Leena neuvoi mua huomiomaan mun vartaloavun. Jos sitä aikoo tehdä, niin sen on silloin oltava nopea nykäys. Nyt olen tehnyt liian hitaasti, joka on johtunut siitä että kun maahanmeno oli aikaisemmin valunut niin pitkäksi, olin halunnut jotenkin varmistella sitä ja en luottanut siihen. Toinen ohje oli sitten, että niistä hitaista ei vaan palkata. Lisäksi voi tehdä niin, että repimisleikistä suoraan lelusta irrottaessa sanotaan käsky (niitä sekoittaen) ja siitä taas leikkimään, eli kuunteluleikkiä.

Seuraamisesta sain tosi positiivista palautetta. Se on kuulemma tosi hieno, iloinen ja aktiivinen ja kontakti on erinomainen. Siitä pitääkin pitää huolta etten pääse pilaamaan sitä.

Kysyin vielä, että nyt kun Lounalle on selvästi tullut joku tällainen vaihe, niin pitäisikö mun helpottaa treenejä. Anna-Leena sanoi, että joitakin asioita voi helpottaa, varsinkin uusina tulevia, mutta siltä voi ja pitää myös vaatia tekemään oikein ja kunnolla ne asiat mitkä se osaa.

Lopuksi Anna-Leena vielä kehui, että mulla on kyllä hieno koira ja siitä tulee vielä tosi hyvä. Hän kannusti, että ehdottomasti sitten kokeisiin ja sanoi, että olen tehnyt hyvää työtä, varsinkin sen seurauksen kanssa. :) Ongelmista huolimatta treeneistä jäi kyllä todella hyvä mieli ja sain paljon todella hyviä ja järkeviä neuvoja ja lisää mietittävää koirakoulutuksesta yleensä.