Ehkä paras asia kaksikoiraisuudessa on se, että kun toisesta näkee jo ennen treenejä, ettei sillä tänään ole yhtään keskittymis- tai yhteistyökykyä, niin aina voi vaihtaa koiria lennosta ja viedä sen toisen treeneihin. Louna pääsi siis tuuramaan Kerttua kevään vikaan ohjattuun aksaan.

Aluksi tehtiin valssia. Louna teki niinkuin sitä ohjasi ja mun aivotkin loi jonkinlaisen yhteyden mun jalkoihin parin kuivaharjoittelun jälkeen. Lou teki tosi hienot ja tiukat käännökset heti hypyn jälkeen, vaikka on eläissään ollut treenaamassa aksaa vain kerran. Toki ollaan sit treenailtu jotain kuvioita tolppien yms. kanssa, eli ei ihan puskista tullut nämä treenit.

Tokalla vuorolla päästiin tekemään rataa. Aloitettiin kokeilemalla muistaako se putkea. Muisti se. Sen jälkeen tehtiin putki-putki yhdistelmää, ja kun siinäkään ei ollut ongelmaa, siirryttiin hyppy-hyppy-putki-putki-yhdistelmään. Tässä se ohitti aina tokan hypyn, mutta muuten meni tosi vauhdikkaasti ja innokkaasti lukien tosi hyvin ohjausta. Putkin välissä oli takaaleikkaus ja siinä sai itsekin juosta aika kovaa, että ehti vaihtaa puolta ennen kuin Lou tuli ulos ekasta putkesta. Putki on muuten ihan Lounan lempparieste. Se oli koko ajan juoksemassa sinne sillä välin kun kouluttaja ohjeisti mua. :D

Louna on ihanan rentouttava agilitytreenattava Kertun jälkeen. Siitä tietää että se on koko ajan kuulolla, eikä lähde perseilemään omiaan. Se tekee miten sille näytetään ja jaksaa nykyään keskittyä ilman ylimääräisiä häsläyksiä. Väliajallakin sai jutella kouluttajien ja muiden ihmisten kanssa, kun ei tarvinnut koko ajan käskyttää ja viihdyttää kierroksilla käyvää koiraa. Vähän harmittaa, ettei päästy tekemään Kepan kanssa rataa, mutta toisaalta parempi näin, kuin että olisi mennyt sen kanssa kentälle repimään hiuksiaan ja menettämään hermonsa. Ei se olisi ollut kivaa kummallekaan.

Eilen Louna oli myös treenaamassa tokoa, kun mentiin häiriöksi Katrille ja Konnalle Torppiksen kentälle. Olin ottanut teemaksi korjaussarjan edeltäville treeneille, eli seuraamista, kaukojen maahan-istu vaihdokset, sekä noutokapulaan tarttuminen innokkaammin. Yllätys-yllätys seuraamisessa ei sitten ollutkaan enää eilen mitään ongelmaa. Tein aluksi vasen käsi vaakatasossa ja kun se meni ihan normaalisti, niin laskin sitten käden alas ja heiluttelin luonnollisesti liikkeen mukana. Aluksi palkkasin lyhyistä onnistuneista pätkistä ja sitten tein pitkän kaavion, jossa käännöksiä molempiin suuntiin, juoksua, hidasta, täyskäännöksiä ja pysähtymisiä. Ehkä kerran se irtosi vähän ja yritti jätättää, mutta muuten meni kontaktissa ja tosi iloisesti ja hyvällä intensiteetillä. En sitten tiedä, että korjaantuuko nää Loun "ongelmat" oikeasti näin helposti, vai liittyykö sen liikkeiden tekoon jotenkin planeettojen ja auringon sijainnit suhteessa toisiinsa.

Maahan-istu-vaihdotkin sujuivat tänään paremmin. Aloitin ihan lähietäisyydeltä ja käytin sekä käskyä että käsiapua. Pikkuhiljaa otin käsiavun pois ja pidensin matkan kahteen metriin. Nyt lähes joka kerta nousi ekalla käskyllä, mutta ei ihan meinannut malttaa pysyä istumassa, vaan meinasi mennä takaisin makuuseen omin nokkinensa. Uskon että muutaman treenikerran jälkeen tämä alkaa olla jo kuosissa.

Noutokapulan pidossa palkkasin heti kun se otti kapulan suuhun ilman mitään irrotuskäskyä. Tämä vaikutti toimivan, koska vikoilla kerroilla vastahakoisuus alkoi jo vähentyä. Lopuksi tein ihan mielenkiinnosta yhden kokonaisen noutoliikkeen ja Lounahan lähti tosi vauhdikkaasti noutokapulan perään ja otti sen suuhun innolla. Vastahakoisuus ei siis sinällään liity noutokapulaan, vaan sen ottamiseen mun kädestä. Sivulletulo ei ollut ihan tarkka, mutta palkkasin kuitenkin lähelle istumisesta. Jonkin aivopierun seurauksena kokeilin uudestaan (tyhmä, tyhmä, tyhmä) ja Lou teki muuten hyvin, mutta tällä kerralla se ei enää kestänyt sivulle käskyä, vaan tiputti kapulan suustaan. Tehtiin sen jälkeen muutama korjauskerta, jossa ensin treenattiin vaan pitoa vapautukseen saakka ja sen jälkeen kapulan otto maasta, istumaan meno ja sen jälkeen vapautus. Kolme kertaa ehkä meni, ennen kuin se pystyi taas istumaan käskystä ilman kapulan tiputtamista. Lopetettiin sen jälkeen sit megapalkkaan.

Lopuksi tehtiin vielä kehääntulo, jonka jälkeen seuraamispätkä ja jäävistä maahanmeno siirtymineen putkeen ilman palkkaa välissä niin että merkkasin onnistumisen ainoastaan hiljaisella hyvä-kehulla. Näiden kahden liikkeen jälkeen palkaksi pieni hillitty taputus+nami ja sen jälkeen vielä paikkamakuu ja luoksetulo putkeen ilman välipalkkaa. Näiden jälkeen kentän laidalla Lou sai loppupalkaksi loput megasupernamipalkat mitä taskussa oli. Lounalla pysyi hyvin into ja energisyys mukana tekemisessä, vaikkei palkkaa tullutkaan välillä. Joskus se on näissä alkanut jätättää ja se on selvästi luullut, että tekee väärin, mutta nyt tuo "hyvä" riitti sille merkiksi, että oikein meni ja jatketaan vielä. Tätä siis lisää.