Aloitetaan treeneistä. Suunnitelmassa oli ottaa seuraamista ja oikealla kädellä palkitsemista, seisomisen häiriötä, namin luovutusta, vähän sosiaalista palkkaamista pertsasta (sitä mitä tehtiin eilen, ei kotitehtävää) ja leikkimistä. (Joo, meidän pitää treenata leikkimistäkin.)

Mun piti vaihtaa treenipaikkaa, kun meidän treenikenttä oli lämmittelevän jalkapallojoukkueen käytössä. Mentiin sitten viereiselle kentälle ja otin videolle treenit. Tai yritin ottaa. Kaikki treenivideot näytti tältä:

Vau, mitä materiaalia.

Lounaa kiinnosti aluksi laiduntaminen paljon treenamista enemmän ja se teki kauhean tahmeasti. Noin yleisesti ottaen meillä menee treenit paljon paremmin heti kun on vähänkin treeniseuraa. Tuo johtunee siitä, että mä itse olen enemmän täpinöissäni yhteistreeneissä ja Lounan vire on tosi vahvasti yhteydessä mun fiiliksiin. Se vaistoaa tosi herkästi kaikki mun epävarmuudet ja ihan pienetkin alitajuiset mietinnät. Eli oma pää pitää saada 120 prosenttia mukaan treeneihin.

Sain kuitenkin leikittämällä Lounan vireen nousemaan (ja oman treeni-intoni kohotettua astetta korkeammaksi) ja tehtiin ihan ok sykkeellä vaan viisi toistoa kutakin liikettä. Eipä nyt mitään erityisempiä huomioita. Paitsi että se oli yön yli tajunnut, että namin luovuttaminen ulkona on ihan sama asia kuin namin luovuttaminen sisällä ja osasi tehdä sen heti. Ja seisomisessa pääsin jo kulkemaan Lounan ohitse taakse ja tulemaan takaisin rinnalle. Jes! Se kesti hyvin myös lelun heittelyä ilmaan ja maahan. Tupla-Jes!

Ja kun sitten huomasin tuon videomateriaalin tason, niin kaiken järjen vastaisesti kävin vielä siinä toisella kentällä tekemässä parit seuraamiset ja naminluovutukset, jotta saisin edes jotain videolle. Niistä seuraavat (innottomammat) videot. Olisi pitänyt vaan suosiolla jättää videointi seuraavaan kertaan, mutta eipä sitä siinä jotenkin tajunnut.

Seuraa ja namin luovutus:

Mainittakoon vielä, että normaalisti en treenaa mekko päällä. Pieni hajutekninen ongelma garderoobissa (viikon verran kaapin perukoilla muovipussissa olleet mahapullat) pakotti valitsemaan tän päivän vaatteet vaatekaapin toisesta puoliskosta, missä on vaan mekkoja...

Käytiin sitten treenien päätteeksi lenkillä. Louna jatkoi siellä samaa tahmeaa menoaan, eli ei sen mieliala ehkä ihan kokonaan mustakaan johtunut. Se keskittyi koko matkan bongaamaan syötävää tien varsilta ja kaikkea kivaa se löysikin. Mm. yhden linnunpoikasen, jonka mä sain kaivaa pois sen suusta. Paitsi etten saanut sitä kokonaan ja Loiskis oksensi linnun pään kotona olohuoneen lattialle. Nam.

Niin ja kidutushuone. Louna on vakuuttunut, että eläinlääkäri on maailman kamalin paikka jonka ainoa tarkoitus on kiduttaa Pieniä Koiria. Niinpä mulla on nyt suunnitelmana käydä eläinlääkärissä ruokkimassa Loulle mahapullia vähintään pari kertaa viikossa, josko paikasta tulisi sitä myöten vähän kivempi. Tänään Louta ei olisi saanut sisään mitenkään ja kun mä lopulta sain sen houkuteltua ovesta se kiihdytti ja kiipesi suoraan syliin. Pari sekuntia meni ennen kuin se suostui syömään namia, mutta sitten maha voitti levottomuuden ja Lou veti innolla namia kurkusta alas. Pois päästiin jo ihan nätisti ja vailla nelitassuvetoa, mikä on pientä edistystä viime kertaan. Joten ehkä se tästä.