Oltiin puhuttu ennakkoon tälle päivälle Charlotten treenejä, mutta Heikille ei käynytkään ja Satukin perui pari päivää sitten, joten eilen mä laitoin Charlottelle viestiä, josko se pitäisi mulle ja Lounalle ihan omat yksäritreenit. Se sopi Charlottelle ja kylläpä tulikin hyvin ja paljon oppeja ja uusia mietteitä ja etenemisohjeita. Mulla on nimittäin vähän ollut viimeaikoina sellainen tunne, että oon jumissa meidän liikkeiden kanssa, koska Louna tavallaan jo tietää mitä tehdään, mutta mä en oikein tiedä mikä olisi seuraava askel treenien vaikeuttamiseen. Tänään saatiin siis tähän lääkkeitä.

Aloitettiin sillä että kentältä oli tulossa kolme vapaata shelttiä, jotka ryntäsivät Lounan luo, kun oltiin vasta menossa kentälle. Tulivat ilman lupaa, eivätkä omistajatkaan kauheasti vaivaantuneet huutelemaan tai kieltämään koiria. Mä oon jo kauan aikaa sitten todennut, että jos mä alan hätyyttämään meidän luo tulevia irtokoiria pois, tai yritän estää koiria tapaamasta, se nostaa Lounan kiihkoa ja saa siinä aikaan suuren räksytyskonsertin ja koska sheltit oli ihan ystävällisiä, päästin Lounan sitten ihan tyynesti tervetimään. Ei siitä siis tullut mitään *Juttua*. Aikansa ne haistelivat ja sitten kaikki jatkoivat matkaansa. Mutta silti, hei ihmiset! Vähän sitä koiranhallintaa voisi harrastaa...

Mutta siis oikeat treenit.

1. Seuraaminen.
Tässä on ollut haahuilua. Tällä kertaa ei ollut. C:n mukaan hyvä tiiviys ja katsekontakti ja kivannäköistä menoa. Käännöksissä vasemmalle Lou käyttää takapäätään vähän huonosti, mutta se on enemmän mun syy, koska heti kun hidastin käännöksiä, alkoi takapään käyttökin löytyä. Eli ei siis saa tehdä liian nopeaan. Käännöksiä on myös hyvä harjoitella välillä ilman koiraa. Ja tehdä liikkeestäkin niin, että seuruuttaa, käännös ja heti seis.
Seuraamiseen saatiin myös hyviä uusia treenikeinoja. Ensimmäinen niin, että seuruuttaa pienen pätkän, seis (istu-sanaa voi käyttää aluksi, jos ei itse hakeudu pertsaan, muista kehu), uudestaan ja kolmannella istumisella palkka ja vapaa. Toinen harjoitus niin, että ensin pieni pätkä seuruuta, sitten kehu+vapaa+sosiaalinen palkka, jonka jälkeen uudestaan vähän pidempi seuruu, josta vasta tulee oikea palkka. Aluksi tosiaan lyhyt seuraus ennen sosiaalista palkkaa ja pidempi ennen oikeaa. Pikkuhiljaa voi pidentää tuota ekaa seuraamista, jonka jälkeen palkka-seuraus on sitten lyhyempi. Louna oli aluksi tuosta sosiaalisesta palkasta että wtf?, mutta kyllä se siitä. Ja siinä hyvä muistaa, että sos. palkka aina niin, että itse peruuttaa koirasta poispäin.

2. Luoksetulo
Tässä on ollut rauhoittumistreenien jälkeen käänteistä ongelmaa, eli se on luoksekutsussa helposti jäänyt jumittamaan paikalle. Ihan normaalia tietenkin, kun on viimeaikoina kokoajan töötötetty (tai toitotettu, jos puhutaan sitä oikeaa suomea, eikä mun versiota siitä), että pitää pysyä paikalla ja yhtäkkiä se ei sitten tiedäkään, että saako varmasti lähteä. Tällä kertaa se ei sitten tehnyt sitä. Louna on vieraskorea, eli se ei halua näyttää meidän ongelmakohtia ohjatuissa, missä olisi suurempi todennäköisyys saada niihin korjausvinkkejä. No, ei voi mitään, saatiin me silti ohjeita tuohon: Jos ei tule ekalla, niin uusi kutsu ja samalla askel taakse.
Luoksetulo oli kuitenkin nyt hyvä. Lou kuulemma vähän katseli ympärilleen, kun mä lähdin sen luota, mutta odotti kuitenkin piippaamatta ja rauhassa ja kun mä pysähdyin se katsoi juuri oikealla tavalla valppaana ("koska se kutsu tulee") ja tuli kivan nopeaa luo.
Luoksaria pitäisi nyt myös alkaa tehdä enemmän ulkopuolisessa häiriössä, aluksi siis lyhyemmillä välimatkoilla.
Nyt tehtiin kahta mun omaa häiriötä. Eli ensiksi niiauksella (ts. sellaista nykimistä). Ekalla lähti, seuraavat kaksi pysyi paikalla. Vikan niiauksen jälkeen kutsu luo. Toisena häiriönä sellaista hengityksen sisäänvetoa, kuin valmistautuisi sanomaan jotain. Tällä ei ollut mitään vaikutusta. Palkkaus ja vapautus paikalta.

3. Nouto
Jeeeeeee! Mä en oo koskaan ennen uskaltanut tehdä tätä yhteistreeneissä. Tyhmä, tyhmä minä. Ensinnäkin pito-ohjeita kotiin. Kymmeneen lasku on jo hyvin. Kapulan liikuttelua suussa, kun itse pidän siitä kiinni. Kevyttä vetoa ja sivuttain liikettä. Käden laittamista noutokapulan alle. Kun pito näissä alkaa olla varma, niin siirrytään siihen, että se pitää kapulaa suussa seuratessa. Tää valmistaa sitä, että se tuo sen kapulan sivulle tiukassa otteessa ilman mitään pureskeluita ja kapulan mussutusta.
Toiseksi tehtiin vauhtinoutoa. Pannasta kiinni ja heiton pitää mennä pitkälle, jotta kapulaa ei tartte hetsata vaan se heitto itsessään on nostattava. Ensin mä heitin, jonka jälkeen Charlotte heitti siitä vielä pidemmälle, käsky ja Louna irti silloin kun kapula oli vielä ilmassa. Mikä vauhti! Charlottenkin mukaan Louppa on ihanan nopea ja toi kapulan myös tosi hienosti takaisin mun luo. Tässä vaiheessa itse siis juoksu taaksepäin, tarkoituksena vaihtaa kapula leluun. Siinä me sitten juostiin kenttää ympäri, kun ei se meinannut haluta tehdä sitä vaihtoa. Vaihdonhan pitää siis lähteä siitä koirasta itsestään. Tässä pitää siis olla ihan superlelut, että se haluaa vaihtaa ja jotta se lelu on palkinto, ei se kapula. Vauhtinoutoa voisi tehdä myös kierron kautta, kun kerran tuli se kiertokin opetettua. Eli jatketaan tästä. Mun ei kuulemma pidä ihmetellä jos Lounasta kuoriutuu noutohullu. :D
Vauhtinoutotreenit ja pitotreenit pidettävä siis erillään ja yhdistetään vasta myöhemmin.
Varoituksen sana: Noudossa saattaa joku päivä tulla eteen tilanne, jossa koira on "pthyi, en ota, pidä kapulas" tai se ottaa sen ja ei tuo luo jne. Tähän EI (yllätys yllätys) pidä mennä mukaan, vaan mennään sitten lähemmäs ja huomautetaan, että "hei, noudapa tuo". Eikä saa luovuttaa, vaikka koira näyttääkin siltä että hyi ällöä, koska jos se kerrankin saa vaihtoehdon että ei ole pakko, niin ei se tulevaisuudessakaan sitten nouda, jos ei huvita.

4. Jäävät
Maahanmeno ok. Menee käskystä (vaikka satoi läpi treenin ja maa oli märkä), ei maailman nopein tai terävin laskeutuminen, mutta tekniikaltaan hyvä ja... no hyvä. Sen aivot suuntautuu tässä taaksepäin. Mun pitää itse varoa antamasta vartaloapua, koska saatan tehdä pienen eteenpäin nytkähdyksen vartalolla.
Seisomisessa lähti perään. Mä itse menin ihan lukkoon, enkä tiennyt mitä pitää tehdä. Uudestaan ja käskyn jälkeen yksi askel eteenpäin, jonka jälkeen palkkaus. Tässä se selvästi ei ihan tiedä mitä pitää tehdä. Eli palataan takapalkkaan ja mielellään leluun, jotta saadaan aivot suutautumaan tässäkin taaksepäin. Jos treenaan yksin, voin leikittää ja ottaa lelun kesken leikin pois ja jättää taakse. Pysäytyksen kehusta saa lähteä suoraan ilman vapautusta lelulle. Avustajan kanssa avustaja voi heittää pallon kuuluvasti taakse (tai leikkiä koiran kanssa, mutta Lounasta muiden kanssa leikkiminen on epäilyttävää, eli heitto toimii paremmin). Tömpsystä saa lähteä perään. Tehtiin kummallakin tavalla. Toimii.

5. Paikallamakuu häiriössä
Charlotte käveli ohi, ja teki pieniä juoksupyrähdyksiä, osa koiran kohdalta. Näissä ei mitään ongelmaa. Nenäliinapaketin rapistelu oli liikaa, mutta toista kertaa ei vedätys onnistunut ja Lou pysyi. Pallon veto nenän edestä, ei lähtenyt, mutta heitto oli liikaa. Mun takanakin heitto oli myös liikaa, neljännellä heittoyrityksellä ei enää lähtenyt ja alkoi lopulta vähän vältelläkin jo palloa. Häiriötä pitää tehdä lisää ja koiraa pitää yrittää vedättää kunnolla. Siinä vaiheessa kun se alkaa välttelemään häiriötä ja katsomaan siitä pois päin, niin ollaan halutussa pisteessä. Louna siis jo teki tätä pallon kanssa, eli se omaksuu asiat nopsaan.

Tässä vaiheessa oli vielä vartti jäljellä, mutta lopetettiin siihen, koska satoi ja oltiin tehty jo tosi paljon.
Charlotten mukaan Louna on tosi kiva oloinen; nopea ja sellainen tarmokas, vähän sikailevakin (mitä mä oon siis jopa kannustanutkin treeneissä, koska into!), joll(aiselle)e on siis helppo opettaa asioita verrattuna sellaiseen vähän rauhallisempaan otukseen. Ja nopea ja älykäskin, eikä tartte paljon toistoja, että tajuaa hommat. Sain vielä kehuja, että liikkeet on nyt hyvällä mallilla ja perusteet hyvin hallussa ja että olen tehnyt tosi hyvän pohjatyön eläimen kanssa ja ollaan menty paljon eteenpäinkin.

Eli ensi keväänä möllit! Kunhan vaan päästään jonnekin ensin treenaamaan se hyppykin.

Puhuttiin vielä loppuun palkkaamattomuustreenistä. Aluksi kannattaa pitää palkkaamattomuustreeniä parin viikon välein ja aina erillään muusta treenistä niin, että menee sitten sinne kentälle vaikka ihan viideksi minuutiksi ja se siitä. Pitää muistaa pitää myös huolta siitä, että toinen liike on aina joku superkiva (esim. ruutu, luoksari, nouto), ja siitä sitten palkka. Myöhemmin voi sitten lomittaa tätä palkkaamattomuutta myös normitreeneihin. Palkkaamattomuustreeneissä pitäisi antaa myös joku ihan superhyperpalkka vielä kentän laidalla treeneistä poislähtiessä.

Olikohan siinä kaikki? Tuli niin paljon uutta ja tietoa ja mietteitä, että varmaan on osa jo tippunut matkan varrella pois. Varmasti ainakin tärkeimmät tuli kuitenkin kirjattua ylös. Yleisesti ottaen sanoisin kyllä, että tällaset yksityiset treenit on tosi tehokkaita ja hyviä check pointteja, joita mä voisin jatkossa pitää pari-kolme kertaa vuodessa. Niissä ehtii käydä useampia liikkeitä ja ongelmakohtia läpi samoissa treeneissä ja keskittyä ihan erilailla, kun ei tarvitse odotella omaa vuoroaan ja on oikeasti kunnolla aikaa kaikelle. Eli siis kivaa, jee! Huomenna mä lähden Karkkilaan (jee, Karkkila!) ja Louna lähtee mökille, mutta mun sormet syyhyää jo päästä treenaamaan uusein opein heti palattuani (tai no ehkä päivän krapulatauon jälkeen),