Eli mitä ollaan treenailtu kahdestaan sillä välin kun blogin päivittäminen on jäänyt todellisuudesta jälkeen. En jaksa kirjoittaa treeniraporttia joka päivältä, koska muuten kirjoittaisin tätä vielä huomennakin. Tässä siis lyhyt tiivistelmä ja katsaus viimeisiin viikkoihin. Lupaan yrittää pitää jonkinlaisen kurinpalautuksen blogin kirjoittamisen suhteen. Yrittämisen lupaus on aina turvallista.
En ole pitänyt kauheasti ihan treeni-treenejä kentällä, vaan ennemminkin ollaan tehty sitten lenkin ohella useita pieniä viiden minuutin pätkiä useimmiten lelupalkalla. Olen yrittänyt saada vähän lisää sitä samaa leikinsekaista treeniä, mitä tehtiin kun Louna oli pikkupikkupentu. Ollaan siis kuljettu, mulla lelu kädessä ja aina välillä käsky (sekoituksella: istu, maahan, stop), josta heti lentää lelu. Välillä samalla tekniikalla luoksaria ja paikkamakuu/seiso/istua. Samoin olen tehnyt paljon paikallaolon häiriötä (lelun heittoa, namin heittoa, omia juoksuunlähtöjä, koiran kiertämistä ja maahan makaamaan/istumaan menoa). Ulkopuolista häiriötä tarvittaisiin lisää (käskytystä, houkuttelua, liikettä). Lelutreeneissä on ollut paljon intoa, näissä myös käskyhaukku välillä herkkää (riippuen innosta), joten myös haukkumattomuustreeninä tehokasta (kunhan vaan itseltä löytyy kärsivällisyyttä).
Parin viikon ajan ollaan nyt keskitytty noutoon. Vaikka Louna osaakin noutaa vaikka ja mitä ihan oma-aloitteisesti ja olisi hyvinkin voinut tuoda noutokapulan mulle noin vain heitosta, halusin kuitenkin opettaa liikkeen ketjuttamalla takaperin. Tehdään periaatteella: "Hitaasti varma tulee (toivottavasti)". Eli ollaan aloitettu opetus kapulan nostosta ja pidosta. Louna on nyt ansainnut vähintään yhden ruoka-annoksen per päivä ihan vaan noutokapulaharjoittelusta, yleisesti kolme toistoa/annos. Aloitettiin ihan vaan kapulan nopeasta suuhunotosta (ja taas likaiset mielet nauraa), nykyään saan laskettua jo neljään ennen naksua. Ulkona ei olla kokeiltu ollenkaan. Jos ei mitään muuta, niin ainakin mä olen saanut nostettua kapulan arvon jonnekin taivaisiin ja kun kaivan sen esiin treenikaapista, niin Lou suurinpiirtein hyppää vasten ja vie sen multa kädestä. Sekin siis jotain. :)
Myös metallinoutokapulaan ollaan tutustuttu, no problem.
Kaukoja tehdään pari kertaa viikossa, käsiapuja tarvitsee s-i-siirrossa vielä vähän, mutta olen saanut niitä häivytettyä huomattavasti.
Aloitettiin myös jälki. Ollaan tehty juhannuksen jälkeen n. 15 jälkeä, 10-15 minuuttia väliä teon jälkeen, askeleita kahdenkymmenen kummallakin puolella, toistaiseksi vielä nami jokaisella askeleella. Louna on tajunnut jutun juonen tosi hyvin, seuraavaksi edessä harvemmat namit ja muutenkin vaikeuttamista. Esineilmaisua ei olla vielä aloitettu. Pitäisi.
Ollaan oltu Tuomarinkartanolla yksissä vapaamuotoisissa, mutta unohdin treenisuunnitelman kotiin ja treenit meni sitten jotenkin ihan oudosti. Positiivisena asiana, että Lou rauhoittuu kentän laidalla häkkiinsä ja leikkii kentällä tosi upeesti ja keskittyy hienosti muhun välittämättä sen suuremmin muista koirista. Taisi se "mun koira ei leiki häiriössä" olla vaan ihan omaa päänsisäistä puppua.
Tän viikon tiistaina treenattiin Satun ja Lauhan kanssa Hakunilassa, tehtiin pertsaa, luoksetuloa, seisomisen häiriötä ja paikkamakuuta. Pertsoissa ollaan edistytty tosi paljon. Oikealle käännöksetkin sujuu jo hienosti. Vähän käytän vielä käsiapua, mutta paljon pienempiä ja kohta nekin voi varmaan häivyttää kokonaan pois. Asento on nyt suoristunut itsestään, kun Lou on tajunnut käännösten idean. Hieno!
Paikkamakuuta tehtiin minuutin verran (tai oikeastaan vähän yli). Kävin palkkaamassa kerran ihan lopussa ja heti kun tulin takaisin aika olikin kulunut umpeen. Ajastimen laittoon kuluneen ajan kun laskee mukaan, niin Louna oli paikallaan ilman palkkaa oikeasti varmaan sen minuutin verran. Jee, eka kerta näin kauan. Tässäkin enemmän taitaa multa loppua usko, kuin koiralta suoritusvarmuus. Mutta parempi tehdä tässä vaiheessa vielä helppoa, kuin liian vaikeaa.
Vielä pieni katsaus tulevaisuuteen. Mitä pitäisi tehdä? No kaikkea, mutta tän kuukauden teemaksi olen ottanut pari asiaa. Jatketaan noutoharjoituksia. Alan keskittymään seuraamiseen (katsekontakti, käsiapu pois, palkka oikealta), mutta tähän tarvittaisiin avustajaa, joka naksuttelisi, niin saisi itse käveltyä oikeassa asennossa. Stop ja nopea maa. Ja lisäksi jälkeä voisi tehdä lisää. Ja seuraavissa vapaamuotoisissa (perjantaina) täytyy kysyä haluaisiko joku tehdä pari luoksepäästävyys-harjoitusta meille.
Välillä meinaa unohtua, että Louna on vasta (kohta) 10 kk. Se osaa jo vaikka mitä ja tekee niin hienosti. Erityisesti mä olen tosi iloinen siitä, miten se kestää treeneissä häiriötä ja muita koiria. Se on (mulle) ihan paras pieni tokoeläin ja sen kanssa on vaan niin iloista tehdä yhdessä.
Loppuun vielä tänään tosi kaukaa kuvattu ja tosi huonolaatuinen video perusasentotreeneistä. Välillä asento jää vielä vinoksi, mutta mä oon vielä toistaiseksi keskittynyt enemmän asennonvaihdon nopeuteen ja tuohon vierellä olon tiiviyteen, koska meillä on ollut siinä huomattavasti enemmän ongelmia. Kun nuo asiat ovat alkaneet parantua, on myös asennon suoruus siinä samassa tullut yhä varmemmin oikein.
Kommentit