Meillä on uusi pentu. Sen nimi on Kerttu. Se on aika kiva ja söpö ja ihana. Varsinkin kun se nukkuu.

Louna tosin yrittää viestittää, että voisko ton pikkupiraijahampaan pliiiiis jo palauttaa. Se on ollut meillä lainassa jo ihan tarpeeks kauan.

Sellainen koira kuin omistaja. Meribiologiopiskelija tykkää tutkia Fucusta, meribiologiopiskelijan koira taas tykkää noutaa sitä merestä ja sitten syödä sen (jos kiireeltä ehtii).

Yleensä ei ehdi. Tällasta sen meno on noin 15 tuntia päivässä. Ihan oikeesti.


Kertulla on niin kiire, että vesikin pitää haukkoa suuhun, kun ei juodakaan ehdi.

Lounan päivät sen sijaan täyttyvät sen elämän tärkeimmän tehtävän suorittamisella, eli rapsutusten haulla.


Ja ei sen tuttu kuolatippakaan mihinkään ole kadonnut.

Kolmen kuvan sarja, jossa Kerttu näyttää niin itseltään.

Ohopffh. Etuhampaat lähti, niin kieli ei aina meinaa pysyä suussa.

Kaivinkonepalvelu Kerttu K. Kojootti on valmiina ojittamaan myös teidän rannat.

Liukkaalla kannattaa edetä kieli keskellä suuta.

Asenne on tärkein!

Hyppy tuntemattomaan.

Lounaa väsyttää pelkkä katselu.


Kuvapläjäyksen jälkeen pitäisi kai joskus kirjata tänne niitä treenejäkin. Mutkueiehdi! Ja tällä kertaa ihan oikeesti ei ehdi, koska pennut on paljon työläämpia kuin mitä muistin. Tai ainakin Kerttu on.