Kerttu kohta 1v 5kk.

Kerttu osaa melkein kaksi sanallista käskyä. Melkein, koska se periaatteessa tietää mitä ne tarkoittavat, mutta siltikin se arpoo niitä ja menee usein maahan kun sille sanoo istu ja istuu kun sille sanoo maahan. Tai sitten se jojoilee ja menee istumaanmaahanistumaanmaahan, koska jommankumman on pakko olla oikein.

Sanattomia ohjeita Kerttu osaa useampia ja se on ihan mestari tulkitsemaan kaikkia eleitä. Sen yksi aivosolu ei vaan ole erikoistunut tulkitsemaan ihmisten kieltä. Mun teoria on ettei se vaan jaksa keskittyä tarpeeksi.

Kertulla itsellään on usein kauheasti asiaa, jota sen pitää kertoa kovaan ääneen. Joskus se kuulostaa pululta, joskus kissalta ja joskus se röhkii.

Kerttu rakastaa ruokaa.

Se syö marjat pensaista ja puista, sammalet, heinät, kävyt, kepit ja kaiken muun maasta ja ahdinparrat, ulvat, rakkolevät, ahvenvitat ja ärviät merestä.

Jos mökillä miettii missäköhän Kerttu mahtaa olla, niin useimmiten sen löytää itsekseen jostain mättäästä marjoja poimimasta.

Kerttu haluaa olla mukana kaikessa mitä tapahtuu. Jos joku tekee jotain jossain (esim. on jossain puskassa kyykkypissalla), niin ihan pian kuuluu kipskapskipskaps-kipitystä ja pieni musta nenä ilmestyy ihan viereen, silmät tapittavat kiinnostuneesti ja voi melkein kuulla miten Kerttu kysyy: "Hei mitä te teette? Saaks mäki kokeilla?"

Toisaalta Kerttu on hyvin itsenäinen ja puuhailee tyytyväisenä omia juttujaan yksin pihalla, mutta aina välillä sille tulee kauhea hellyydenpuuska ja se juoksee täysiä syliin kiehnäämään hetkeksi ja sen jälkeen se kipittää jatkamaan omia juttujaan.

Sohvalla istuessa eteen ilmestyy usein pieni uikuttava koira. Kun sille lopulta sanoo okei, se hyppää suoraan syliin, kiehnää, kuperkeikkailee ja potkii, kunnes löytää hyvän asennon ja käy syliin kerälle nukkumaan.

Hassu ja rakas pienipäinen koira. :)

Kovaa ja korkealta