Lähdettiin treenaamaan. Saavuttiin kentälle, jossa oli collielasten kokoontumisajot. Mentiin toiselle kentälle, jossa oli nuorten miesten futismatsi, saavuttiin kolmannelle kentälle, jossa oli keski-ikäisten miesten ja vanhojen pappojen petankimatsi. Saavuttiin neljännelle kentälle, jossa oli nappulaliigalaisten futisharkat. "Ei voi olla totta!" puhkin, mutta en luovuttanut vaan käveltiin kilometrin verran viidennelle kentälle, joka oli kuin olikin tyhjä.

Käskin Lounaa maahan odottamaan. Se joutuu aina odottamaan makuulla sillä aikaa, kun puran treenirepun, asettelen tötskät, järjestän treenitaskun ja kaadan vedet valmiiksi. Paitsi tällä kertaa Louna päätti, että "En muuten varmana mene maahan. En ikipäivänä!" Kapinahenkinen pikkupiski laittoi korvat takakenoon, otti naamalleen evvk-ilmeen ja katseli vältellen ympärilleen. Väittelimme aiheesta "maahanmenon pakollisuus käskettäessä! lähemmäksi 15 minuuttia. Hetken aikaa luulin, että oltaisiin siinä yöhön saakka, koska ei siinä luovuttaakaaan voinut. Mutta sitten se meni hiiiiitaaaasti maahan. "Hyvä", sanoin. Ja mietin sekunnin, että mitäs nyt tehdään, jätetäänkö tähän vai jatketaanko. Käskin Lounan ylös ja uudestaan maahan. Se totteli, palkkasin. Toistin kolme kertaa. Sitten päälle vielä paikalla pysymistä ja palkkausta. Mietin uudestaan, että nyt kun sain nämä menemään hyvin, niin lähdetäänkö kotiin, vai jatketaanko suunnitelman mukaan. Päätin jatkaa, eli koira jäi makuulleen odottamaan, itse lähdin purkamaan treenireppua.

Kannatti. Oli nimittäin kesän ehdottomasti parhaimmat treenit. (Tuota alkupainajaista lukuunottamatta.)

Aluksi perusasento ja seuraus. Hetsasin lelulla, josta suoraan seuruuseen. Kierrettiin tötsien ympäri kahdeksikkoa, 1-4 askeleen välein perusasento ja palkka. Tätä kaksi kierrosta. Seuraavat kaksi kierrosta palkka 1-4 askeleen välein liikkeessä. Ihan ok. Annoin namin vasemmalta, koska ei olla tehty käännöksiä paljon, mistä syystä kontakti oli enemmän namiin. Perusasentoihin vielä käsiapua tässä. Muuten kivan tiivistä (innokasta ja ahnetta) seuruuta. Liinatta tehtiin, ettei tötsät kaadu.

Seuraavaksi seuraamista lelupalkalla. Hetsasin, lelu kainaloon ja seuraa, palkaksi lelu lensi. Tätä kolme kertaa, askelia 10-12-15. Ihan mahtava! Upea kontakti, tosi tiivis, hipoi koko ajan mun jalkoja, täsmälleen oikea paikka, innokasta ja intensiivistä. Miksen mä ole tajunnut leluttaa seurausta ennen?! Me ei ehkä enää ikinä tehdä seuraamista namipalkalla. (No kyllä tehdään.)

Viimeiseksi kokeiltiin vielä leluruutua. Se toimii!!! Leikitin Lounaa, käskin pertsaan, jossa se odotti sillä välin kun vein lelun ruutuun. Kävelin takaisin vierelle ja käsky. Lähti heti, ei ehkä *ihan* yhtä nopeaan kuin namialustaruutu, mutta nopea ja kävi heti kuolleeseen leluun kiinni. Juoksin perään ja leikittiin ruudussa. Sitten jätettiin lelu ruutuun ja mentiin ottamaan uudestaan. Ekaksi Lou varasti lelulle, mikä on mulle vaan positiivinen juttu. Tehtiin tätä vielä kaksi toistoa. Tokalla kerralla tarvitsi kaksi käskyä, ei tajunnut ekasta. Vauhti parani aina seuraavilla kerroilla. Mutta mä olen vaan niin iloinen, että tuo palkkautuu kuolleesta lelustakin.