1. Ekalla vuorolla tehtiin siivekkeen kierrosta putkeen menoa. Aluksi pari kertaa vaan kokeiltiin kummankin siivekkeen kierto sivulta, sen jälkeen edestä. Sen jälkeen otettiin siivekkeen kierto+putki, aluksi siis siivekkeen kierron jälkeen välipalkka, josta ohjaus putkeen jonka toisessa päässä meidän kouluttaja palkkasi vielä namilla. Tämä meni vielä hyvin. Seuraavaksi vaikeutettiin jättämällä välipalkka väliin. Aluksi mä mokailin itse kääntämällä koko selän Kertulle, jolloin se ei tiennyt kummalta puolelta pitäisi tulla ja juoksi putken ohi. Seuraavaksi meni jo putkeen. En muista monta toistoa tehtiin, mutta selvästi alkoi vikoilla kerroilla olemaan jo liikaa (kerralla treenataan 10 minuuttia) ja erityisesti se kiertäminen alkoi olla jo vaikeaa ja näytti ettei Kep ihan ollut varma mitä siinä pitää tehdä.. Kivempaa olisi ollut juosta vaan suoraan putkeen.

2. Tokalla vuorolla tehtiin aluksi kiihdytystä ja jarrutusta. Jätin Kertun istumaan, menin itse vähän matkan päähän palkka Kertun puoleisessa kädessä ja kutsuin Kepaa ja lähdin samalla juoksemaan. Kun Kerttu saavutti mut, piti tehdä äkkipysähdys, vaihtaa palkka toiseen käteen ja juosta taas karkuun. Tää oli Kertusta sellanen huvipuistoliike. Ei tarttenut ajatella, vaan sai vaan juosta. Tehtiin kerran kummaltakin puolelta ja alettiin sen jälkeen tekemään pussia. Mä pidin Kepaa pussin sisäänmenossa, yksi kouluttaja piti pussin suuta ihan vähän raollaan ja toisella oli palkka ja kutsui Kertun läpi. Kep ei arastellut yhtään ja tämäkin oli Kertusta superhauska este, kun tarvitsi vaan juosta täysiä pussin läpi ja sai namin ja sen jälkeen vaan palata toiselle puolelle tekemään sama juttu uusiksi.

Olin jälleen tosi tyytyväinen Kerttuun, joka on selvästi syttynyt tähän hommaan. Se keskittyy ihan täysillä, eikä ota häiriötä viereiseltä kentältä tai kenttien ulkopuolelta. ja esimerkiksi tuossa tokan vuoron ohjeistuksenkin aikana (koiralle odotusaikaa) sen huomio oli mussa ja se tarjosi eri toimintoja (etsien ihan selvästi kentältä jotain kierrettävää :D) sen sijaan, että olisi haahuillut sinne tänne tai alkanut miettiä mitä muuta sitä voisi tehdä. Lisäksi ilahduin siitä, että sain Kertun vihdoinkin leikkimään kentän laidalla. Palkaksi en vielä uskaltanut ottaa sitä pehmopalloa, mutta tästä on hyvä alkaa taas rakentamaan sitä lelupalkkausta ja edetä pikkuhiljaa kentän laidalta sinne itse kentälle. Ja oli muuten niin hyvä lelu, että Kep teki ihan villejä lentoja sen perässä, veti ihan täysiä ja puri siihen kiinni niin kovaa, että tarrasi tosi kovaa kiinni mun sormeen. En siis selvinnyt haavattomana tästäkään treenistä, vaan haavasaldo on komeat 3/3.