Käytiin Kertun kanssa agilityn pääsykokeissa, eli hallittavuustestissä. Tässä pitkä tarina siitä.

Testiin osallistui 30 koirakkoa (kahtena eri päivänä) ja niistä joku kolmasosa pääsee alkeiskurssille, joten nyt pitää vaan laittaa kaikki korvat, sormet ja varpaat ristiin ja toivoa parasta. Vaikkei päästäisi mukaan, niin erittäin ylpeä saa olla pikku-Kirpusta ja ottaa tää hyvänä välietappina, joka kyllä lisäsi luottamusta koiraan ja näytti että se ihan oikeesti myös osaa jotain. Aluksi piti haukkua ja paljon, vähän myös muille koirille, mutta sitten aitojen sisällä Kep rauhottu nopeesti ja katseli suht tyynesti muita koiria ja ihmetteli mitä tapahtuu.

Ekaksi oli luoksepäästävyys, jossa Kerttu ei kyllä ollut yhtään hallinnassa, koska yritti ryömiä tervehtijän syliin. Se hallitsemattomuus ei varmaan haitannut.

Tokaksi oli seuraamista häiriössä. Muodostettiin kaksi kuuden koirakon riviä ja sit piti yksi kerrallaan pujotella rivin läpi. Kerttu oli täydellinen! Se teki temppuja ja oli kontaktissa kun muut ohitti meitä ja oli tosi intensiivisesti mun matkassa kun me ohitettiin muita. Meille siis testin vaikein osa tuli heti alkuun ja sen suoritus täydellisesti nosti heti luottamusta roppakaupalla.

Seuraavaksi oli yksitellen paikalle jättö ja siitä suoraan luoksetulo. Ekaksi se varasti mun luo, mutta siitä vaan iloinen korjaus ja uusiksi, tokalla kerralla meni paremmin ja luoksetulo oli kerttumaisen nopea.

Sit oli kaukopalkka. Mä pidin koiraa, testaaja näytti namia kulhossa ja vei sen pois. Tarkotuksena siis katsoa miten hyvin koira juoksee palkalle ja miten se palkkautuu vieraan ihmisen palkatessa. Kerttu on niin ahne ja ihmisrakas, ettei tässä ollut mitään ongelmaa.

Vikaksi oli vielä uudesta asiasta ja vieraista jännistä alustoista selviäminen. Ensin piti kävellä vihreän pressun yli, jonka alla oli vielä kiikkerä puulava. Sen jälkeen piti kävellä pressun ja aidan väliin jäävän tunnelin läpi. Tää oli vielä vähän vaikeempi, koska kentällä tuuli ihan hirveesti, joten pressu oli aika liikkuvainen. Tässä katsottiin koiran selviytymistä, mutta erityisesti myös miten ohjaajat kannustavat koiriaan. Ei tässäkään mitään ongelmaa, Kerttu on aina ollut alustavarma, eikä sitä oikein pelota mikään.

Ite suoritukset meillä meni siis erittäin hyvin ja Kep teki ne innostuneesti, iloisesti ja hyvällä intensiteetillä. Koiran lisäksi arvioitiin myös omistajaa ja ainakin itse tunsin, että innostin koiraa hyvin ja palkkasin iloisesti. Odotuksissa Kerttu vähän rähjäsi lopuksi kun oltiin oltu kentällä jo puolitoista tuntia ja se väsyi ja tylsistyi odotteluun ja sen keskittymiskyky vain loppui. Mutta silloinkin sen sai kyllä heti pysäytettyä ja ohjattua tekemään muuta, mutta tää saattaa kyllä olla yksi syy miksi meitä ei otettaisi mukaan. Toinen miinus meille on, että Kerttu ei oikein palkkaudu leluista tollasissa uusissa jännissä tilanteissa ja varsinkaan jos on yhtä hyvää namia tarjolla kuin mitä tänään oli.

Mutta summa summarum, mä oon nyt paljon optimistisempi siitä että meillä on mahdollisuus päästä mukaan alkeiskurssille. Ja jos ei päästä just tälle alkeiskurssille, niin toivottavasti sit jollekin muulle, oli se sit tän seuran, tai jonkun muun.