Tänään oli ihan supertreenit, vuorossa siis Lapikkaan vapaamuotoiset. Treeneihin mennessä mua jännitti jostain käsittämättömästä syystä ihan hirveästi, mutta sain koottua itteni alkulenkkiverryttelyssä ja keskitettyä ajatukset vaan siihen omaan tekemiseen.

Aloitin eilisissä treeneissä uuden lähestymistavan Lounan käy siihen-treeneihin. Se on yksinkertaisuudessaan mun oma (henkinen) asenne ja päätös, että sehän ei piru vie hauku siellä laidalla, vaan makaa hiljaa paikallaan. Mun pään sisällä ei saa olla mitään epäilyksen ja ajatuksen häivääkään siitä, että se tekisi toisin, vaan sille asetetaan se vaatimus ja oletus, että se osaa ton asian ja sen pitää käyttäytyä sen mukaan. Toimii. Onkohan tää sitä mental connectionia?

No okei, on mulla muutenkin siihen vähän paranneltu lähestyminen. Eli mennään kentälle suoraan päättäväisesti ja tiukasti, asetan koiran heti käskyn alle (eli se käy siihen), palkkaan sitä pari kertaa heti vierestä, otan pari askelta pois päin ja palaan palkkaamaan ja sitten parin tällaisen toiston ja matkan pidennyksen jälkeen jätän siihen. Tänään se makasi siinä kuin tatti, vaikka ympärillä oli vaikka minkälaista vilskettä ja haukkumista ynnä muuta. Nousi se kyllä pari kertaa koko treenien aikana (pysyi kuitenkin hiljaa), jolloin menin heti luo ja annoin tiukkaa palautetta asiasta. Yleisesti ottaen oli kuitenkin Hieno! Nyt aion myös muuttaa tekemistä niin, että jos se nousee tai alkaa haukkumaan, niin siitä seuraa heti kielto ja uusi käsky. Koska se tietää mikä on homman idea, niin siltä myös vaaditaan sitä, vaihtoehtoja ei enää ole.

Aloitettiin treenit heivaamalla treenisuunnitelma mäkeen. Vapaamuotoisissa treeneissä kaikki treenaa aikalailla samaan aikaan omia juttujaan ja meidän treenisuunnitelmassa oli pari sellasta juttua jotka ei oikein soveltuneet tähän. Sen sijaan tehtiin seuraavat jutut.

1. Seuraaminen. Lähettiin ekaksi tekemään, hetsaus ja pari pertsaa, joita tehdessä siltä lipsahti vahingossa hau. Oho, ja pannasta kiinni ja palautus kentän laidalle. Ootin alle minuutin ja otin takaisin tekemään. Tehtiin täyskäännöksiä, aluksi osa imuttamalla, sitten myös ilman. Meni yllättävän hyvin, tiiviydestä en ole varma. Mun vartaloapu (kallistuminen) oli aika suurta. Sitten tehtiin normaalit käännökset, nää meni itse asiassa tosi hyvin. Mä olen oppinut viime kerrasta kävelemään ja kääntymään oikein, mikä vaikuttaa paljon Lounankin suorittamiseen. :D Varsinkin vasempaan käännöksiin oon tosi tyytyväinen. Oikeat pitäisi videoida joku kerta niin näkisin irtoaako se kauheasti, mutta musta ainakin vaikutti, että ihan hyvin se menee. Lopuksi otettiin vielä pitkä kaavio ilman palkkaa. Seuraa-käskyn toisto aina joka käännöksessä, joita taisi olla 5-6. Loppuun vielä juoksua. Askelia en laskenut, koska mun putkiaivot osaa ajatella vaan yhtä asiaa kerrallaan. Oli ihan super! Pysyi mukana käännöksissä ja into pysyi yllä koko kaavion läpi. Kaavioit on kivoja! Seuraavissa treeneissä tahon tätä liikkuroituna!

2. Vähän sitä sun tätä. Jääviä, top ja maa. Tein kokonaisia liikkeitä, koiran luo palattua pertsasta vapautus, koska harvemmin teen sitä. Sivulle istuminen on vähän liian hidas mun makuun, vois treenata sitä enemmän. Tein myös yhden sarjan, jossa koiran luo palattua jatkoin seuruuseen, josta uusi jäävä. Vuorotellen maa-top, välillä se meni sekaisin. Täytyisi tehdä enemmän kuuntelutreeniä.
Tehtiin myös luoksari, välimatkaa n. 40 askelta tai jotain, tosi pitkä matka. Pysyi ja istui hyvin, vauhtia oli paaaaljon, hidasti vähän ennen, joten ei tällä kertaa liukunut paljon ohi ja tuli ihan itsenäisesti sivulle. Jeeeee! Tää oli hieno.

3. Olikohan tässä välissä paikkamakuu? Eka paikkamakuu koirarivissä sitten kesän. Pysyi hyvin, ei piipannut, vähän pää kääntyi välillä, mutta yleisesti katse pysyi mussa, eikä ollut lähdössä mihinkään ja oli tosi rauhallinen. Kävin välillä palkkaamassa. Seuraavan kerran uskallan luottaa Lounaan enemmän ja otan pidemmällä välimatkalla ja ehkä jopa ilman palkkaa. Sen verran huomasin, että kun mentiin tähän hihnan kanssa, niin vähän meinasi huomio olla kaikessa muussa. Vapaana se olisi mennyt paljon paremmin. Eli tota hihnassa oloa kentällä pitäis treenata enemmän. Samoin varmaan myös hihnassa seuraamista, sitä kun tulee harvemmin tehtyä. Toisaalta osalta saattoi vaikuttaa sitten myös se, etten yhtään oikeestaan hetsannut sitä tähän. Teen paremmin seuraavalla kerralla.

4. Tsit viel vauhtinouto. Noutokapula on kyllä pop. Tällä kertaa tarvi juosta vaan kentän toiseen päähän. Ihanan innokas pikkupiski. Tää oli periaatteessa vaan sellanen hyvänmielen lopetusliike. Tein oikeestaan, koska toi kapulan pito on niin vaikeeta ja halusin muistuttaa, että ainakin yksi noudon osa-alue on meillä hanskassa, jos se vähän nostaisi motivaatiota noihin pitotreeneihin. Mut mä oon miettinyt, että pyydän porukoilta synttärilahjaksi yksärituntia Korr(e)ille, jos saisin sieltä noutotunnin. Ja ehkä vähän muutakin ohjattua treeniä. Muut synttärilahjavaihtoehdot on olleet kalastuslupa ja kevythäkki. Kyllä tää vanhentuminen saa aikaan mielenkiintoisia muutoksia näissä lahjatoiveissa. :D

Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että toi sen keskittyminen muhun ja tekemiseen oli ihan loistava. Ei haitannut, vaikka muita oli kentällä tekemässä omia juttujaan. Ei haitannut vaikka muut koirat haukkui, teki luoksareita, juoksi tai leikki leluilla. (Täytyy myöntää, etten kyllä kauheasti huomannut mitä muut teki, koska keskittyminen oli täysin omassa tekemisessä.) Ei haitannut, vaikka kerran heitin vahingossa lelun ihan toisen koiran viereen (anteeksi), Loups vaan meni lelulle ja toi sen takaisin. Mahti-Loubadou!

Ja koska treenit meni niin hyvin, niin vähän kuin vahingossa sitouduin aika vahvasti ilmottamaan itseni joihinkin toukokuussa pidettäviin toko-kokeisiin. Mahdollisesti jo vappuna, mutta täytyy katsella mitä muita järjestetään, koska vappuna opiskelijahuuma saattaa viedä mennessään.