Kuukauden kirjoitustauon aikana ollaan edistytty kummankin koiran kanssa tosi paljon. Yleislöpinöiden jälkeen yritän kirjoittaa kuukauden treeneistä jotkut tiivistelmät.

Louna on vihdoinkin rentoutunut hallitreeneissä ja vieraassa seurassa ja tekee taas oman näköistään suoritusta. Se leikkii taas treeneissä, pystyy keskittymään tosi hienosti ja tekee ihan täysiä ilman mitään himmailuja nyt kun sen ei tarvitse enää käyttää aivokapasiteettinsa toista puolta stressaamiseen. Siitä on tullut niin possu, että se nykyään varastaa molemmissa lempiliikkeissään - noudossa(!!!!) ja ruudussa. "Nyt se on oikeesti sellainen, mitä mä oon aiemmin kuvitellut sen voivan olevan", oli Sadun kommentti ruututreenin jälkeen.

Olen kuitenkin miettinyt paljon, että johtuuko se alun löysäily ja hermoilu pelkästään uudesta paikasta, vai onko hormoneilla myös osansa. Nämä syksyn hallilaamailut johtuu ihan varmasti suurimmaksi osaksi siitä, että oltiin uudessa paikassa, uusien ihmisten ja koirien seurassa, joten pientä pehmeää jännitti kovin. Mutta toisaalta on se myös ollut välillä tosi apaattinen kotitreeneissäkin. Lisäksi sillä on ollut samaa syklittäisyyttä havaittavissa aiemminkin ja ns. vanha hyvä Louna ilmaantuu aina turkin pudottamisen jälkeen (eli juoksut ja valeraskaudet loppu) ja häviää juoksujen alettua. Harmittavasti tämä tarkoittaa, että optimaalista harrastusaikaa tuntuu jäävän vuodesta suhteellisen vähän jäljelle. Toisaalta vielä kesällä valtava pehkokin varmaan haittaa tekemistä, kun ei kuumalla vaan jaksa. Pentujen/pennuttamatta jättämispäätöksen jälkeen pitääkin ihan vakavasti miettiä, olisiko omien harrastusten puolesta järkevää harkita sterkkausta.

Kertun edistyminen taas on ehkä aavistuksen vähemmän ulospäin näkyvissä, vaan enemmän sellainen oma tunne sen edistymisestä. Ei ehkä olla kauhean pitkällä teknisesti, mutta Kerttu on nykyään paljon itsenäisempi, varmempi ja innokkaampi irtoamaan ja hakemaan esteitä, mikä onkin ollut mun päätavoite tän syksyn aikana. Siihen on tullut lisää sellaista toisenlaista nopeutta. Lisäksi se vaan niin syttyy kun pääsee tekemään aksaa ja siitä näkee jo hallin ulkopuolella miten se innostuu kun tajuaa minne ollaan tultu. Esimerkiksi tänään intopyllyhepulissa se kävi yksinään juoksemassa yhden putken ja oli hakemassa yhtä hyppyäkin ennen kuin kutsuin sen luo. Tykkään vaan niin paljon siitä että jos se ei saa mitään ohjeita, eikä sitä käskytetä olemaan paikalla, niin sit käydään tarjoamassa kaikkea mitä vois tehdä. Samoin ohjatuissa treeneissä se usein varsinkin tarjoamistreeneissä vaan jatkaa tarjoamista ja tekemistä, vaikka mä passivoidun täysin kuuntelemaan kouluttajien neuvoja. Jos palkkaa ei heru, niin tarjoamistahti vaan kiihtyy, kunnes pitää alkaa samalla myös huutamaan, että ETKÖ NYT NÄE, ETTÄ MÄ OON TÄÄLLÄ TEKEMÄSSÄ AGILITYÄ!

Sit ne treenitiivistelmät...

5.11. Kertun pentu/alkeetryhmä
Juoksuhousu-Kerttu, teemana irtoamista/estehakuisuutta. Aluksi suora, jossa hyppy-pussi-hyppy-muuri-hyppy, Maija palkkasi lopussa. Irtoaminen oli tosi hyvää, jäin ensin parilla kerralla lähetyspaikalle, seuraavilla kerroilla juoksin täysiä suoraa mukana. Ei häiriintynyt mitenkään mun liikkeestä. Seuraavaksi tehtiin pituus-(mutka)putki-aiempi suora. Putkelta/kolmoshypyltä piti vielä huutaa pussille, koska ei pelkällä eteenmenokäskyllä mennyt, irtosi kuitenkin mielettömän hienosti suoralle, eikä jäänyt yhtään katselemaan taaksepäin missä mä tuun.

7.11.-15.11. jäi kaikki treenit väliin

16.11. maanantain treenit - Louna
Aluksi tein noutoa. Vein kävellen kapulan kauas, palasin takaisin vierelle ja lähetin Lounan noutoon. Ihan sairaan makea! Haki nopeasti, hyvä ote kapulaan, ei mitään muljailua ja ekaa kertaa ikinä täysin suora perusasentoon tulo! Lisäksi tein pelkkää kapulanpitotreeniä. Jätin joka kerta kapulan vähän naaman eteen, joten joutui itse ottamaan suuhun. Loput pari suoritusta jo tosi hyviä ja reippaita. Hieno pieni!

Tokaksi hömppäaksaa. Louna haki hypyt hyvin, vaikka toki se pitää saattaa tassusta aika pitkälle. Ongelmaksi osoittautui täysin musta mutkaputki, joka oli varmaan liian pelottava. En tajunnut aiemmin tollasta. Siihen päähän mihin sen lähetin ei millään voinut mennä, mutta se toinen pää oli Lounasta ihan ok. Lopulta menin purkamaan tilanteen vielä suoralle putkalle, jotta saatiin onnistuneitakin putkeen ohjauksia.
Ai niin, hömppäagility tokokoiran kanssa on välillä hauskaa. Tein ennen agilitypätkää hetken paikkaistuntaa. Sen jälkeen agilitypätkällä kielsin yhdestä varaslähdöstä. Sen jälkeen Louna oletti koko harjoittelun olevan paikkaistumistreeniä, eikä sitä saanut enää liikkeelle millään, koska TÄMÄ EI OLE VIRALLINEN VAPAUTUSSANA, VAAN MINUA YRITETÄÄN HUIJATA TEKEMÄÄN VIRHE! Useiden eri sanojen ja omien liikeniijailuiden ja juoksuspurttien jälkeen lopulta löysin sit sanan jolla Neiti Tokokoiran sai liikkeellle (=tule). Käyhän se niinkin. :P

19.11. Kertun pentu/alkeet
Edelleen juoksuhousu-Kerttu, teemana putkiralli ja rengas/pussi. Kerttu oli kuitenkin jotenkin niin tööt, että tehtiin vaan putkirallia, eikä vaadittu niin suurta keskittymistä. Aluksi Kerttu karkasi kehästä haukkumaan häkissä olleelle toiselle koiralle ja oli muutenkin jotenkin ihan pihalla ja epäilin jo, että suostuukohan se edes tekemään mitään. Sillä välin kun mä tutustuin rataan, niin Annina piti kiinni täysillä mun perään huutavasta Kertusta ja kävi ilmi, että kyllä se suostuu. :D Juostiin täysiä, Kerttu lukee hyvin putkia ja hakeutuu niihin helposti. Yhdessä välissä oli ansaputki, mutta Kerttu ei haksahtanut siihen kertaakaan. I
Itselle opiksi, että pitää vaan luottaa, että Kerttu hakee esteet, eikä jäädä varmistelemaan. Ei se ole niin vaarallista, vaikka se meniskin jostain ohi. Lisäksi jokaisen putken jälkeen korvissa soi Anninan "Ota se haltuun!"-huudot, eli ehkäpä olisi hyvä alkaa niiden esteiden jälkeen myös oikeasti ottamaan Kerttu haltuun, eikä vaan sokeasti sohia sitä seuraavaa estettä kohti. Kaksi kertaa sentään saatiin kehua, että meidän meno näytti jopa ihan sulavalta ja siltä miltä sen pitäiskin. Nää oli sellaset hikitreenit, että oltiin kummatkin ihan poikki kymmenen minuutin juoksemisen jälkeen.

22.11. Lounan toko alkeet/jatko, teemana luoksari ja jäävät
Eka luoksari oli vauhdikas ja hyvä, mutta tokalla yrityksellä sivuasento vino. Lähdettiin korjaamaan sillä, että astun aina muutaman askeleen päähän eri kulmiin ja annan luoksetulokäskyn. Näin päästään oikeasti korjaamaan sitä pertsaan tuloa, koska voi olla motivaatiota laskevaa olla palkkaamatta pelkästä vinosta sivuasennosta, kun koira ennen sitä tekee lähes aina koko muun liikkeen täydellisesti. (= Sarjassamme asiat, joita ei itse aina tajua)
Aina välillä käytin käsiapua, välillä en. Loppujen lopuksi alettiin saada jo onnistuneitakin suorituksia.
Jäävissä päätin korjata viime kerralla jäävien seismisen omat mokailuni ja käytin tällä kertaa siinä oikeaa käskyä. Yllättäen tällä kertaa oikea käsky toimi ja liike oli tosi hyvä. Yhden kerran vino sivuasento, muuten ok. Se valui käskyn jälkeen jonkun yhden askelen, osittain voi johtua myös käskysanan lyhyydestä (top!), ettei ehdi reagoida just sen aikana. Mua kehuttiin omasta rauhallisuudesta liikkeen aikana ja etten anna yhtään mitään apuja pysähtymiseen.
Yleisesti Louna oli tällä kertaa selvästi rentoutuneempi kuin aiemmin, ja teki tosi hyvällä fiiliksellä.

23.11. maanantain treenit - Kerttu
Tehtiin irtoamis/estehakuisuustreeniä. Alkusuoralla hyppy-pussi-pituus ja sen jälkeen kolmen mutkaputken rallia (esteet 4-7), jonka jälkeen kolmen hypyn loppusuora. Päästiin pussit läpi, loppusuoraa ei enää tehty. Yksi putkeen ohjaus oli tosi kökkö, Kerttu ei tullut haltuun sille kädelle mille halusin, vaan meni aina toiselta puolelta, vaikkakin kyllä oikeaan kauempaan päähän. Kun yritin muuttaa ohjaustani niin, että olisin sit ohjannut siltä toiselta puolelta mille se aina ajautui, niin sit ei toiminut ollenkaan. Myöhemmin tajusin, että olis vaan pitänyt jäädä siihen putken ulosmenolle ja ohjata siitä, eikä mennä Kepan tielle häsläämään. Kts.edellisen Kertun aksatreenit.
Toiseen suuntaan suoritus ei mennyt ihan yhtä hyvin. Myöhemmin taas mietin, että ei olis pitänyt käyttää eteenlähetyskäskyä, vaan huutaa Kerttu suoran päästä suoraan putkeen. Jos miettii positiivisia, niin kai se on hyvä, että sentään jossain vaiheessa itse tajuan nämä asiat, vaikka aivot itse treeneissä vähän hitaalla käyvätkin.
Lopuksi tehtiin vielä vähän renkaan tarjoamista. Jos seison sivussa, Kerttu tarjoaa helposti renkaan vierestä menoa, mutta pikkuhiljaa alkaa löytymään ne oikeatkin suoritukset.

26.11. Kertun pentu/alkeet - kontaktit, tarjoaminen
Ensin kontaktit vauvapuomilla. Pitäis palkata ja olla edessä, muuten Kerttu vääntää helposti vinoon asentoon. Seuraavaksi esteiden tarjoamista hypyillä, vieressä houkutusputki. Tehtiin myös takaakiertona ja tiukoilla käynnöksillä. Nämä Kertulla tosi hyviä. Lisäksi oma poispäinliike heti kiertoonlähetyksen jälkeen, ei haitannut hypyn suoritusta.

29.11. Lounan toko alkeet/jatko - ruutu, jäävät
Paikkis ok, paitsi että varasti sivullenousun heti kun tulin viereen. Äkäinen toruminen, sen jälkeen pysyi hyvin.
Erottelutreeniä ringissä perusasento-maahan. Muiden maahan käskyt on pahoja, ylös ei nouse kuin omilla. Tätä lisää! Lisäksi kontaktitreeniä, jossa Satu ja Kaisa häiriöinä. Lähelle kävely ja varsinkin vierelle pysähtyminen oli vähän epäilyttävää ja välillä piti vilkuilla. Loppua kohden ei ottanut enää niin paljon häiriötä ja piti kontaktin vaikka meidän eteen kyykistyttiin ja taputeltiin käsiä jne. Vau, hieno! Tätäkin lisää!
Ruudussa aluksi namialusta, toimi. Seuraavaksi pallo. Heitettynä kääntyy katsomaan koska se on tulossa. Pitäis ottaa tähän kosketusalusta käyttöön. Ensin vaan kertaus, että Louna muistaa miten kosketusalusta käyttää. Lisäksi vihjesana "missäruutu?" toimii vähän liiankin nostattavana ja on sittemmin aiheuttanut himmeän varaslähtöilyn. Pitäis puuttua ja kasvattaa malttia. Muista myös tehdä ruutua näyttämällä.
Jäävissä meille tehtiin maahanmeno ja sen jälkeen heti perään luoksari kokeenomaisesti. Jäävä kuulemma täysin valmis ja tosi makee, läsähtää maahan kuulemma tosi siististi ja heti. Liikkeen jälkeen "kokeenomainen kehu" ja luoksariin meno. Näin jo paikalle jättäessä, että nyt on vähän paineistunut ja sit se lopulta nousi seisomaan. Siitä kuulemma näki, että se yritti parhaansa pysyä, mutta sitten paineet kävi niin kovaksi, ettei se vaan pystynyt enää ja nousi seisomaan. Ei kuitenkaan lähtenyt perään. Palasin luo ja laitoin takaisin istumaan. Sen jälkeen pysyi ja saatiin suoritettua loppuun. Jälkiviisaina todettiin kummatkin Kaisan kanssa, että ehkä ei ollut kaikista paras juttu jättää sitä siihen luoksariin just siihen nurkkaan, niin lähelle odottavia koiria, jotka oli sille vielä ihan uusia. Mutta toisaalta hyvä saada sille myös noita paineistavia kokemuksia ja myös huomata, että se ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään loppusuoritukseen.
Eli tuduu: kosketusalusta, possuiluun puuttuminen, lisää haastavia kokemuksia ja rajojen koettelua, mutta ei kuitenkaan liikaa
Ja wuhuu: Louna pystyi leikkimään! Ja palkkautui siitä! Rento ja iloinen koira! Parasta!

30.11. maanantain treenit - Louna ja Kerttu

Louna teki vain tokoa. Aluksi pieniä seurailuita, enimmäkseen palkkausta heti seuraa-käskyn jälkeen -> vanhasta tottumuksesta Louna lähtee heti käskyn seu--- kuultuaan, eikä silloin kun mä lähden liikkeelle. Joitain käännöksiä, hetki paikkamakuuta Humun kanssa (Humu jo valmiina paikkiksessa). Piippas aluksi paikkiksessa ja piippauksen loputtua haisteli paljon. Tuttu koira ehkä vaikeampi, plus Humukin piippasi ja piippaus voi olla tarttuvaa (puolin ja toisin). Haistelu myös varmaan koska kuitenkin semiuusi paikka Lounalle.
Jäävien maahan, sen jälkeen palkatta suoraan nouto, joka oli edelleen tosi makee. Jäävissä en ollut ihan tyytyväinen seuraamiseen, mutta ihan tarpeeksi hyvä etten alkanut nyt nipottamaan siitä.
Merkin kierto. Aluksi oli ihan että häh, mitä tässä pitää nyt kiertää. Näytön jälkeen kiersi. Seuraavalla taas lähti harhailemaan ja uuden näytön jälkeen taas kiersi. Meinaa yhä jäädä merkin taakse kuikuilemaan, koska näinhän tää tehtiin silloin ennen vanhaan! Namilla meni merkille asti, mutta pallolla kääntyi aina puolivälissä menomatkaa katsomaan, että voisko sen palkan saada jo. Uudella käskyllä meni kuitenkin kiertoon ja palkkasin silti, koska pidin pääasiana että Louna tajuaa mitä haetaan. Lopulta kävin vielä kerran näyttämässä merkin ja sillä kertaa Lou juoksi suoraan sinne. Lopetettiin siis siihen. Mä oon niin iloinen miten toi pallopalkka toimii.
Lopuksi vielä ruutu. Louna juoksi moneen otteeseen sinne jo kun oltiin menossa suorittamaan liikettä. Ois ehkä pitänyt palkata kerran puhtaasta tarjoamisesta, vaikka ei ois kyllä auttanut varasteluun, mutta ois lisännyt tarjoamispossuilua, mikä on musta aina hyvästä. Kuolleella lelulla Louna meni hyvin ja nopeesti. Varastaa siis edelleen, tähän pitää puuttua. "Missäruudusta" se menee niin ruutukierroksille, että pakko pitää pannasta kiinni, tai muuten se lähtee heti. Ollaanpa ainakin saatu into pyllyyn. Loppuun tyhjä ruutu. Lähti nopeasti, mutta hiljensi ja alkoi epäröimään kun huomasi, ettei siellä ollutkaan palloa. Maija onneksi heitti pallon sen verran ajoissa, että saatiin Lou juoksemaan loppuun asti. Pitää tehdä tätä lisää, jotta saadaan se tyhjään ruutuun juokseminen varmaksi. Lisäksi yhä kosketusalusta.

Kerttu pääsi siirtämään leikkiprojektioppejaan halliin. Ollaan ehkä loppusuorahkolla! Heittelin/vieritin palloa, Kerttu lähti ihan innolla perään. Naksautin sekä siitä kun sai kiinni ja otti pallon suuhun, kuin muutamasta palautusaskeleesta. Ihan luoksesaakka se ei vielä pitkältä matkalta tuo, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Ihan mahtavaa kuitenkin, että juoksi kerta toisensa pallon perään, eikä luopunut siitä, vaikka namiakin oli tarjolla. Hyvin siis mennyt perille tää pallo->nami. Pallomania edistyy!
Lopuksi tehtiin vielä kontaktia. Viimeksi oli pakko olla koko ajan kyykyssä ihan vieressä, mutta nyt pääsin jo seisomaankin. Eihän se nyt vielä sitä puomilla osaa, mutta selväsi tajuaa jo vähän mitä haetaan ja oikean asennon löydettyään pysyy paikallaan myös mun seisomaan noususta huolimatta. Kunhan sitä namitetaan tarpeeksi tiheään tahtiin tietty.