Vaimitensenytkirjotetaankaan.

Treenattiin lappalaiskoirien vapaamuotoisissa tokotreeneissä Tuomarinkartanolla. Keskityin tänään lähinnä eilisen oppien ja kokemusten perusteella treenitunnelman, motivaation ja innon luomiseen ja ylläpitämiseen treeneissä ja leikkimisen käyttöön vireen nostamisessa ja palkitsemisessa. Tekniikkaa en miettinyt tai kiinnittänyt siihen niin huomiota.

Kirjoitin jo ennen treenejä tarkan suunnitelman siitä mitä tehdään ja siitä miten ja mistä palkka tulee ja mitä sitten jos palkkauksessa joku ei onnistukaan (eli jos Louna ei leiki).

Jo ennen treenejä yleistavoitteeksi olin kirjannut: "aktiivista, iloista, nopeatempoista, innokasta". Louna ei päässyt kentälle nuuskuttelemaan, vaan se kävi tien varressa pienen pissalenkin ja pääsi sitten häkkiin, joka oli peitetty huovalla. Sinne se jäikin hiljaa odottamaan.

Ensimmäisenä tehtiin luoksaria kolme toistoa. Otin Lounan liinaan ja aloitin nostamalla virettä leikin voimin. Juoksin pois päin ja Lou tuli innolla perässä, heitin sille sen uuden pupun ja se juoksi perään, toi luokse ja vetikin sitä. Leikittiin jonkun verran, sitten laitoin sen namin avulla perusasentoon, jätin paikalle ja kävelin pois. (Note to self: kirjaa askelmäärät suunnitelmiin) Kutsu, Louna tuli TÄYSIIIIIII, kohdalla heitin suoraan lelun mun ohi ja leikittiin. Tätä vielä toinen kerta. Sitten otin takataskusta purkin, jossa naudanmahaa, haistatin sen (heh heh) ja tehtiin liike. Vauhdilla tuli luo, purkin sisällön syötätys ja kehua koko ajan. Lopuksi häkkiin.

Note to self: leikitä/jahtauta purkkia. Note to self 2: jotain vähän pidempikestoista hyvää herkkua purkkiin, neljä mahapalleroa menee alas n. millisekunnissa. Note to self 3: Uudessa taskujutussa on taskut, eli niihin voi myös laittaa tavaroita, ei vaan ottaa pois. Note to self 4: Superherkun jälkeen leikkiminen on aika lailla evvk.

Louna teki tän ihan mahtavasti. Hieno intensiteetti, leikki, innostui, teki noin miljoona kertaa innokkaammin kuin olin ajatellut. Oma mielentila myös ihan super.

Toisena perusasentoa, tämä tehtiin melkein prikulleen miten Laura näytti eilen Surilla. Eli ulos häkistä, leikitys, namilla pertsaan. Askel, veto kädellä uudestaan perusasentoon, kehu+nami, heti seuraava askel. Toistoja viisi. Vieläkin pitää keskittyä siihen, että varmasti seuraava askel lähtee HETI namin jälkeen. Viimeisen toiston jälkeen IHAN MAHTAVA ja leikkiä, innostui leikkimään. Leikistä taas pertsaan. Tässä voisin vielä jahtauttaa namilla ympyrän (360 astetta) tulevaisuudessa. Nyt käännöksiä, ottaen askel vasemmalle, vasemmassa kädessä kourallinen namia koiran nenän edessä. Louna korjaa asennon kuulemma pompulla. En hakenut tosiaan tekniikkaa, eli tänään ei ollut väliä tuleeko suoraan vai ei, kunhan korjaa asentoa. Yhdessä vaiheessa tippui nami maahan, se vähän sekoitti pasmoja, annoin Lounan hakea sen, vaihdettiin sitten pari askelta toiseen suuntaan ja jatkettiin. Tästäkin toistoja viisi, sitten leikkiä ja lopuksi häkkiin.

Vielä välillä tuli vähän pitkähköjä välejä palkan ja seuraavan askeleen välillä, mutta paljon parempi ja silti nopea tahti. Musta tuntuu, että nopea tempo selvästi auttoi kahdessa asiassa. Ensinnäki se piti sykkeen (vireen) korkealla, ja toiseksi Louna ei ehtinyt haukkumalla käskyttää tekemistä tai namia. Meillähän korkea vire ja haukkuminen on yleensä yhteensitoutuneita. Ainoa vaan, että tuo tahti on mulle vielä niin nopea, että siinä ei todellakaan ainakaan näin alkuvaiheessa ehdi miettiä yhtään mitään, siinä vaan tekee ja toimii. Tästä syystä on tärkeä tietää täsmälleen mitä tekee, eli tuo kirjoitettu suunnitelma on must, ainakin mun yksinkertaisille aivoille. Toisaalta on myös hyvä ettei ehdi miettiä mitään muita asioita samalla, niin keskittyy ihan erilailla koiran kanssa yhdessä tekemiseen. Muutoin mä herkästi alan yliajattelemaan "Nyt mulla on tää nami tässä ja nyt mä annan sen tolle koiralle ja nyt se syö sen ja sit me otetaan askel... tooonnne, ja sit se koira liikkuu ja sit mä kehun" jne. jolloin ne liikkeet tulee vähän jälkijunassa ja ajatukset saattaa lähteä harhailemaankin. Eli tee ne jutut, älä ajattele niiden tekemistä.

Mutta siis tosi hienosti meni tämäkin. Itselläkin ihan eri intensiteetti kuin aiemmin. Pitää vielä löytää joku kultainen keskitie tällekin. Että löytää tahdin, tai oppii ohjaamaan nopeassa tahdissa niin, että tajuaakin jostain jotain.

Viimeiseksi tehtiin vielä liikkeestä maahan. Tässä ei enää leikkinyt, eli tehtiin sitten vaan nameilla. Innostunut oli silti ja vire heti häkistä päästyä hyvä. Ensin peruuttamalla toistoja viisi. Tosi nopeat ja hyvät maahanmenot. Sitten isompi namipalkka ja sen jälkeen taas olkapään yli maahankäskyä. Vähän hitaammin meni tässä, mutta oli se silti nopeaa. Taas keskityin erityisesti nopeisiin toistoihin ja iloiseen kehuhihkaisuun. Lopuksi taas iso palkka, hepsuttelua ja päätteeksi namin heittelyitä maahan matkalla häkkiin.

Jälkitunnelmat treeneistä. Heikki sanoikin, että tein selvästi Lauran tyylillä. Se jotenkin sopii mulle ja mun ideologiaan ja erityisesti se tuntuu sopivan Lounalle, joka syttyy helposti ja tykkää nopeasta temmosta ja siitä että tapahtuu, eikä jää mitään taukoja. Tää oli ehkä intensiivisin, innokkain, aktiivisin, nopeatempoisin ja kaikilla tavoin meidän mahtavin treeni ikinä. Tuntui, että tänään ihan oikeasti tehtiin täysillä. Pieniä hämmennyksen hetkiä oli välissä pari, mutta niistä päästiin kummatkin (emännän ongelma ollut tämä enemmän) heti yli ja pää kasaantui nopeasti taas suunnitelmaan ja keskittymiseen. Ihan superia. Mitä tänään sitten tehtiin erilailla kuin ennen?

Ensinnäkin uusi namitasku. Vähän mainostaen, se on ihan mahtava kapine treenaukseen. Namit, lelut ja purkit on järjestyksessä, kaiken saa nopeasti ja se helpottaa palkkausta tosi paljon.

Toiseksi yksityiskohtaisen treenisuunnitelman teko, jossa lukee mitä tehdään, montako toistoa, mistä palkka tulee, miten palkataan jne

.
Itse treenatessa on sitten helppoa, kun ennen aloitusta vaan kertaa sen pätkän paperilta, jolloin tietää täsmälleen mitä tekee, eikä aikaa ja aivokapasiteettia kulu sen ajatteluun ja kaikki keskittyminen ja huomio jää annettavaksi koiralle.

Kolmanneksi ja ehkä tärkeimpänä oma mentaliteetti. Mulle oli jo kotoa lähtiessä ihan eri mielentila kuin yleensä aikaisemmissa treeneissä. Suunnitelman kirjoituksissa tiesin mihin keskitytään ja miten tehdään. Keskittyminen oli ihan täysillä koirassa ja ulkopuoliset jutut jäi juuri siksi - ulkopuolisiksi. Kun oma energia ja into tekemiseen oli ihan täysillä, niin varmasti koirakin aisti ihan erilailla tekemisen maun.

Kaikki treenit ei tule olemaan tällaisia ja tekniikkaan keskittyessä on pakko tehdä astetta rauhallisemmin, jotta niitä juttuja ehtii näkemäänkin. Avustaja tulee tässä tilanteessa olemaan korvaamaton. Mutta tällaisena motivointi, syke, innostus, hyvänmielen-hei-toko-on-hauskaa - treeneinä nää oli ihan vailla vertaa ja musta tuntuu, että erityisesti tää oli mulle itselleni eräänlainen break through koiran motivoinnin ja innostamisen osalta ja pari sellaista aikaisemmin puuttuvaa palasta löysi nyt paikkansa. Tästä on siis hyvä mennä eteenpäin..