Heikki ja Venla palasivat lomilta ja käytiin heti tekemässä pienet treenit plus ulkoilut. Päivä taisi olla tiistai. Tässä välissä ollaan treenattu Lounan kanssa kahdestaan sellaisia pieniä kahdenkeskeisiä treenejä. Lisäksi käytiin yhdissä vapaamuotoisissa treeneistä. Niistä on kirjoitus kesken luonnoksena, koska aloin miettimään motivaatiojuttuja ja sitten koko artikkeli lähti sivuraiteille ja on nyt superpitkä. Ehkä mä saan joskus sen editoitua julkaistavaan muotoon.

Mutta palataan tähän viikkoon. Louna ja Venla eivät olleet nähneet vähän aikaan ja se näkyi. Venla oli autossa sillä välin kun Louna treenasi, mutta mä olin silti ihan varma, että kohta Lou karkaa sinne. Kun omaan luottamuksen puutteeseen lisätään vielä täysi kaaospäivä muutenkin, niin tulokset eivät olleet kovin maarittelevia.

En uskaltanut kauheasti leikittää Lounaa, koska olin jättänyt liinan kotiin ja en halunnut ottaa riskiä että se juoksee parkkikselle ja auton alle. Lisäksi olin aika varma ettei se edes haluaisi leikkiä mun kanssa, koska oli jo valmiiksi Venla-kierroksilla ja menneistä kokemuksista siinä tilanteessa leikittäminen innostaa Louta vaan siihen alkuperäisen kiihottajan perään. Jälkeenpäin mietityttää, että leikittäminen olisi ollut se fiksuin juttu, jos sillä olisi saanut huomion täysin itseeni. Ja olisko Loun haluttomuus leikkiä johtunut taas mun "ei se kuitenkaan halua leikkiä"-mentaliteetista.

Tehtiin kuitenkin seurausta. Ja kyllä se seurasi. Ihan hyvin. Piti kontaktiakin. Oli ihan tiiviisti. Pari kertaa se vilkuili Venlan suuntaan. Palkkaus oikealla kädellä. Kolme pätkää. Meni aikalailla suunnitelmien mukaan, paitsin pidensin yhtä pätkää aika reilusti.

Sitten tehtiin seisomista seuraamisen yhteydessä. Louna haukkui. Musta tuntuu että se haukkui, koska mä itse olin vähän epävarma. Yritettiin uutta palkkausta (Heikki naksun ja namin kanssa) ja mä en ollut itse kuitenkaan ihan 100% varma mitä tulee tapahtumaan. Positiivisena juttuna, että liikkeitä tehdessä Louna oli hiljaa ja keskittynyt, haukkui vaan väliajalla. Pysähtyi hyvin, käytin varmuuden vuoksi käsiapua. Tein ensimmäistä kertaa pysähtymistä myös niin, että itse peruutin edeltä ja käskytin stoppia. Louna meinasi vetää maahan, kun ollaan aina ennen tehty tätä vain maahanmenon yhteydessä. Tajusi se sitten vikalla toistolla (toistoja 3).

Lopuksi vielä yksi noutokapulan pito. Ensimmäistä kertaa ulkona, ehkä vähän liian vaativa eka kerta. Laskin kolmeen. Kotona saa helposti laskettua kymmeneen.

Treeneistä jäi kauhea kaaosfiilis, eli ei siis kovin hyvä. Mutta ei ne silti huonosti menneet ja tosi paljon positiivistakin oli. Louna pystyi kuitenkin keskittymään, vaikka Venla-häiriö oli aika vaativa. Se teki hyvin ja kontaktissa. Itse olin vaan jotenkin ihan hukassa.

 

Ollaan nyt sitten käyty ulkona kaksitaan Loun kanssa tekemässä vähän mun päänselvennystreenejä. Tulokset ovat olleet jee-luokkaa.

Treenattiin ensinnäkin pellolla, jossa oli kauko-ohjattavien lentsikoiden lennättäjiä. Ihan niiden alapuolella ei voitu tehdä, mutta vieressä ei ongelmaa.

Perusasennot alkaa nyt sujua ilman käsiapua.

Mutta mistä mä olen NIIIIIIIIIIN iloinen ja ihan wauwauwau on nyt kahden viimeisen treenin tulos. Ensinnäkin meidän seuruu on jo niin pitkällä, että mä voin heiluttaa käsiä ja Louna pitää kontaktin! Ihan huippua! Ei olla tehty mitään pitkiä pätkiä, mutta ei ole ollut tarkoituskaan. Tää oli sille niin vaikea, koska mä olin pitänyt liian pitkään käsiapuhelpotusta ja se oli tosi vaikea opettaa pois. Mutta nyt se toimii. Seuraamisessa on kyllä yhä välillä ongelmia. Louna jätättää aika helposti ja pitääkin olla tosi varovainen, ettei sen kanssa tee jääviä ennen seuraamista, tai muuten se alkaa ennakoimaan. Ja ei sotketa! Ei koskaan ikinä tehdä sekaisin. Tääkin tosin riippuu tosi paljon sen tunnetilasta ja vireestä, eli sen kanssa oltava tarkkana. Mun täytyy myös miettiä, että ottaisinko tavaksi kertoa sille ennen liikettä, että mitä tehdään. Voisi olla ratkaisu.

Toisekseen, seisominen seuraamisen yhteydessä ei enää tarvitse käsiapua! Eikä olkapääapua! Katsetta pidän vielä tässä. Olen nyt tehnyt tätä myös peruuttamalla ja se toimii jopa kolmen metrin päästä! Siis ihan vau! Hassua miten nopeasti liikkeet alkaa toimia kun ne lopultakin yhdistyvät Lounan aivojen piuhojen päihin.

Huippua on siis, että mun kesän päätavoitteet (häiriökontakti, perusasennot, seuraus, stop) on saavutettu. Nyt ehkä näistä vielä parit treenit, sitten ne voi jäädä ihan vähäksi aikaa tauolle ja aletaan hiomaan seuraavia välitavoitteita.

Perusulkoilussa on alkanut olla havaittavissa ehkä vähän teineilyä. Tänään alkoi luoksetulo- ja mukanapysymiskuuri ja vähän hihnakäyttäytymistäkin piti alkaa muistuttelemaan mieleen.

Ja lopuksi vielä loppukevennyksenä kaverikuvauksen anatomia.

Koirat tuijottavat Heikkiä, jolla on kädessä nami.

"Tytöt!" Koirat katsovat muhun päin n. 0,5 sekuntia, ehdin napata yhden kuvan.

Koirat kääntyvät tuijottamaan taas namia.