Käytiin vielä illalla Tuomarinkartanolla vapaamuotoisissa treeneissä. Aloitettiin kaukoilla vinkupallopalkalla. Ihan hienosti teki ja kuuntelikin, että mitä pitää tehdä. Kerran istumaan menossa istui takajaloilla, kerran seisomaan noustessa otti askeleen eteenpäin. Toisella kerralla korjatessa pääsi pieni turhautumahaukku. Välimatkaa n. metrin verran ja käytin käsiapua, kun ei olla aiemmin tehty välimatkalla häiriössä.

Tehtiin myös seuraamista. Nyt tää on parantunut. Louna seuraa tiiviimmin ja paremmassa kontaktissa eikä enää harhaile samalla lailla kun vielä pari viikkoa sitten. Kun vertaa seuraamista nyt ja viime keväänä, niin ollaan menty hurjasti eteenpäin. Musta tuntuukin, että toi haahuilu johtui osittain myös siitä, että vaikeutettiin seuraustreenejä, jolloin uuden omaksuminen ja pieni epävarmuus näkyi sitten tuona haahuiluna. Nyt kun sille on taas mennyt perille, että käsiapua ei olekaan enää aina samalla lailla kun ennen, mutta että palkka tulee yhä samasta asiasta kuin ennenkin, niin into, kontakti ja tiiviys on palannut tekemiseen. Tää on aika jee.

Tehtiin myös jääviä. Yksi maa, jossa aika iso vartaloapu, jonka jälkeen palasin koiran rinnalle, otin sen mukaani ja suoraan yksi seiso. Tässäkin käsiapua. Hyvin jäi ja hyvin odotti. Ei pertsakäskyjä, joten odotti paikallaan ja lähti seuraa-käskyllä hienosti matkaan.

Loppuun tehtiin vielä yksi paikkamakuu Humun kanssa. Ollaan tehty viime aikoina paljon pitkällä välimatkalla ja harvaa palkkausta, niin ajattelin pitkästä aikaa ottaa helpot treenit. Välimatkaa ehkä metri, palkkausväli tiheä. Näin katse pysyi paremmin edessä. Vähän kääntyi pää välillä Humuun päin, mutta tosi vähän. Huomautin myös näistä tällä kertaa. Lintu lensi yhdessä vaiheessa meidän yli, Lou katsoi, muttei noussut. Aika loppuvaiheessa vaihtoi lonkalle, mutta ei muuten liikkunut.

Kivat treenit nämäkin. Louna ei ollut ihan energisimmillään, kun oltiin oltu päivällä jo pitkillä riekkutreffeillä, mutta ehkä keskittymistä löytyi sen ansiosta vähän enemmän.