Tänään mua patisteltiin päivittämään blogia. En ehkä jaksa kirjoittaa alusta pitäen mitä me ollaan viime aikoina tehty, mutta ehkä tämä toimii lainauksin.

16/10 sähköposti C:lle

Moikka,

Mä jäin miettimään tuota Lounan ääntelyä ja mikä siihen olisi paras ratkaisu. Se on todellakin sellainen ilmiö, mitä tapahtuu vain kun on muita koiria läsnä, eli sitä ei oikein voi treenata yksin. Omissa treeneissä ulkona mä voin käskeä sen käy siihen ja mennä vaikka toiselle puolelle kenttää kasaamaan ruutua jne. ja Louna pysyy paikallaan ihan nätisti ja hiljaa. Silloin ei haittaa vaikka muita koiria menisi ohi tai olisi muuta häiriötä. Ongelma tulee vaan silloin kun ollaan (tutussa) porukassa, kun Louppa vissiin sitten kiihtyy niin paljon tutuista koirista ja haluaisi äksöniä.

Eli mä voisin mielelläni tulevissa treeneissä keskittyä ihan vaan tähän asiaan ja jättää muiden liikkeiden teon tulevaisuuteen, kun saan tuon rauhoittumisen kuntoon. Tää on kuitenkin selkeästi se meidän suurin ongelma ja se aika paljon estää ylipäätään minkään tekemistä kunnolla, koska vie ainakin mun omaa huomiota niin paljon pois kaikesta muusta. Mikä olisi paras tapa harjoitella tuota? Eilen tein niin, että kun Satu ja Heikki treenasivat omalla vuorollaan, niin aina kun Louna oli ollut suht pitkän pätkän rauhassa ja hiljaa, otin sen palkaksi hommiin ja tein sen kanssa ihan pari liikettä esim. pertsaa ja seuraamista ja siitä uudestaan käy siihen. Välillä sitten tietenkin ihan vaan namipalkkaa hiljaa odottelusta. Lopulta pääsin jo vähän kauemmaksikin koirasta, eikä mun tarvinnut ihan koko aikaa seistä siinä vieressä vahtimassa sitä.

Mietin vielä, että omalla vuorolla voisin sitten varmaan tehdä juuri esim. paikallaoloa tai esimerkiksi sitä luoksetulon paikalla odottelua samalla lailla kun tehtiin eilen ja keskittyä muutenkin juuri noiden rauhallisempien liikkeiden tekemiseen hiljaa. Ja mä voisin ehkä ottaa käyttöön sen, että ääntelystä koira viedään kentän laidalle jäähylle ja se saa sitten odottaa siellä niin kauan kunnes hiljenee. En usko, että Louna on sellainen koira, että tuo oikeasti vaikuttaisi sen motivaatioon, vaan olisi ehkä tehokkain tapa saada se ymmärtämään, että treeneissä ääntely ei ole ok. Ei sekään ole kovin tehokasta, että sitä pitää olla joka viides sekunti käskemässä olemaan hiljaa, kun ei sillä tunnu juuri vaikutusta olevan.

Mitä mieltä tästä? Onko sulla ideoita mitä mun kannattaisi/pitäisi näissä yhteistreeneissä tehdä? Kirjoitankohan mä kauhean sekavasti? Me voidaan myös käyttää ensi kerralla mun oma vuoro ihan vaan tämän aiheen läpikäymiseen. :)

- Essi

24/10 facebook-päivitys ja sen kommentteja

Ah koiratreenit. Tänään seison parinkymmenen metrin päässä koirasta ja kuuntelen kun se haukkuu.
- Ehdinpähän lukea päivän uutiset.
- Tänään vasta aloitettiin tää meuhkakoulutus, eli mä voin n. kuukauden päästä raportoida tuloksia. Mulla on edessä siis lisää tylsiä odottelutreenejä. Puhuttiin pitkään aiheesta meidän kouluttajan kanssa ja oltiin kummatkin sitä mieltä, että ainakin Lounalle tuon pitäisi toimia, koska meidän ainoa haukkuongelma tulee esille vaan yhteistreeneissä ja sielläkin usein pelkästään passiivisissa liikkeissä ja odottelussa. Ja kyllä se jo nyt tuntui paljon tehokkaammalta kuin se että mä rähjään koiraa olemaan hiljaa joka toinen minuutti.
-
Nyt mä sitten maksan ohjatuista treeneistä joissa mä en tee muuta kuin seisoskelen kentän laidalla tunnin verran ja käyn aina välillä kymmeneksi sekunniksi koiran luona silloin kun se on hiljaa. (Oikeasti meidän kouluttaja oli kiva ja lupasi jäädä mun kanssa joskus tekemään yliajaksi jotain liikkeittäkin, jos mun kaikki syyskauden tunnit menee näin.)
-
ouna siis odottaa hiljaa ihan kaikissa muissa paikoissa paitsi yhteistreeneissä, joissa se on vaan niin kiihtyneessä mielentilassa (koska jee koiria ja jee treenataan!), ettei se pysty. Mutta esim. metsässä sen voi hyvin laittaa puuhun kiinni, tai omissa treeneissä johonkin tolppaan sillä välin kun mä meen tekemään ruutua ja se oottaa tosi nätisti ja hiljaa.

25/10 otteita facebook-keskustelusta

No siis mähän en tehnyt liikkeen liikettä. Mutta kyllä mä niistä sain silti paljon irti. Louna oli kiinnni maalissa ja mä seisoskelin 10-20 metrin päässä siitä. Kävin sitten palkkaamassa aina kun se oli hiljaa ja katsoi mua päin. Aluksi se hiljeni tosi nopsaan! Pari kertaa se oli jopa hiljaa kun mä lähdin pois ja silloin myös pysyi hiljaa. Näistä kahdesta kerrasta Charlotte käski mua ottamaan se kentälle. Ekalla kerralla Louna innostu jo pelkästä hommiin-käskystä niin paljon, että se joutui heti takaisin jäähylle. Tokalla kerralla päästiin kunnolla kentälle, mutta heti ekasta liike-käskystä siltä lipsahti taas hau ja se palautettiin tolppaan.

Sitten sinne kentälle tulikin yksi bortsu treenaamaan ja Lounaa selvästi alkoi v*tuttamaan (Charlotten sanoin) ja se haukkui turhautumistaan ihan koko ajan. Ehkä kolme kertaa sain käydä palkkaamassa vikan puolen tunnin aikana... Mutta sitä Charlotte sanoikin, että alussa se hiljeneminen nopeutuu, mutta sitten se koira alkaa ihan oikeasti testaamaan, että "Jos mä nyt vielä haukun ja haukun ja haukun, niin kyllä se emäntä kohta tulee". Eli ihan odotettavissa oli tuokin. Ja! Kun treenit oli melkein loppu ja puhuttiin Sadun ja Charlotten kanssa kauempana jostain, niin yhtäkkiä Louna vaan luovutti ja kävi maahan makaamaan! Eli tästä voi tulla jotain.

Charlotte myös kyseli multa kaikenlaista ja lopputulemana se uskoo, että Louna on sellanen koira, joka oppii tällä tavalla. Että sen pitää ite tajuta se oikea käyttäytymismalli. Siinä voi mennä jonkun aikaa, mutta C sanoi, että kuukaudessa pitäisi alkaa näkyä tuloksia. Mä itse olin olettanut sen vievän vielä kauemmin, joten ei mua haittaa pitää meidän treenit sitten tällaisina. Ja joskus voin sitten tehdä näissäkin ihan vaan sitä, että vien sen kentälle ilman mitään odotteluja, teen siellä pari liikettä ja lähden samantien pois, jolloin odotusturhautumista ei ehdi tapahtua.

Lisäksi Charlotte kysyi mikä Lounaa eniten kiihdyttää ja mä vastasin että Venla. Saatiin vinkkinä, että voidaan tulla joskus treenaamaan teidän kanssa ihan kahdestaan niin, että mulla on retkituoli ja Louna on siinä vieressä ja palkkaan sitä vaan hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta ja muuten en kiinnitä siihen mitään huomiota. Eli jos retkituoliyleisöhäiriö kelpaa, niin meitä saa pyytää paikalle.
---
Ja parempi tosiaan kitkeä tää käytös tässä vaiheessa kuin luistaa siitä, jolloin se olisi myöhemmin vielä vaikeempaa.

5/11 Charlotte lähetti meiliä ja kyseli onko treenit tehonnut yhtään

10/11 - tänään sain aikaiseksi raapustaa vastauksen

Moi,

ainakin omiin silmiin huomasin tosi paljon edistystä jo heti seuraavissa kimppatreeneissä. Alussa sillä on se kiihtymysvaihe, kun se tajuaa, että nyt on taas kaverit mukana, mutta rauhottuminen on paljon nopeampaa ja se yhtäjaksoinen alkuhaukkuminen on nyt kestänyt vain ihan muutaman minuutin. Lisäksi se pysyy tuon haukkumisenkin maassa, eikä nouse seisomaan. Alkukiihkon jälkeen se saattaa haukkua sellaiset kolme-neljä kertaa aina kun lähden sen luota palkkaamisen jälkeen, mutta hiljentyy sitten. Toisaalta meillä ei ole ollut yhtä kiihkeitä treenihäiriötä kuin silloin meidän treeneissä, eli pitäisi päästä esim. johonkin bortsuseuraan testaamaan, miten se vaikuttaa mielentilaan.

Olen ottanut sen kentälle tekemään kun se on ollut hiljaa sen jälkeen kun lähden palkkaamasta. Yleensä tähän auttaa se, että otan välillä ihan pari askelta ja palaan heti palkkaamaan ennen kuin Louna ehtii haukkumaan. Parin tällaisen toiston jälkeen pääsen jo lähtemään kauaskin ja Louna pysyy hiljaa.

Viimeisellä kahdella kimppatreenikerralla pääsin siis jo treenaamaan muitakin juttuja. Erityisesti viime kerralla Lou teki tosi hienosti! Ekalla kerralla se joutui heti parin askeleen jälkeen jäähylle, mutta seuraavalla kerralla se ihan selvästi hillitsi itseään jopa niin paljon, että se vähän häiritsi sen keskittymiskykyä itse liikkeisiin. Aluksi yritin tehdä seuraamista, mutta Lounaa selvästi vähän hepuloitti ja sen paikka oli vähän mitä sattuu. Sain pari onnistunutta askelta ja siirryin vähän rauhallisempaan touhuun. Sain tehtyä sille yksin paikallaolon (ei piipannut, ei vilkuillut ympärilleen) ja pari luoksetuloa, jossa se malttoi nyt pysyä tosi hienosti ja hiljaa paikallaan. Tosin nyt itse luoksetuloon tarvitsi kummallakin kerralla kaksoiskäskyn.

Toi viime kerran treenin lopetus oli sitten ehkä paras kokemus, mitä mulla on ollut koskaan treeneissä. En tiedä voiko koira oikeasti iloita onnistumisestaan ja siitä että on tajunnut jotain, vai vaistoaako se vaan mun tyytyväisyyden, mutta kun lähdettiin kentältä ja mä kehuin Lounaa, niin sille tuli sellainen samanlainen ilohepuli minkä se saa kun mä tulen kotiin. Eli se kiehnäsi mun jaloissa katkarapuna ja pujotteli kahdeksikkoa korvat lipassa ja halusi kauheasti pusutella. Ja tässäkin vaiheessa se pysyi vielä hiljaa, eli oli ihan tosi hieno!

Tänään treenattiin omin päin mökin pihalla ja Louna sanoi hau kesken pertsaan tulon. Sanoin "oho" ja olin tarttumassa sitä pannasta, kun se itse juoksi kentän reunalle ja kävi siihen maate. Pari kertaa se on myös tehnyt kesken treenien sitä että haukahtaa yhden kerran ja ennen kuin mä ehdin mitenkään reagoida se jo menee itsestään maahan ja laittaa vielä pään tosi kurjan näköisenä maata myöten ja jää siihen tuijottamaan mua. Se on kyllä jotenkin aika hauska otus kaikessa teatraalisuudessaan, mutta tuosta syystä sen kanssa saa myös olla tosi tarkkana, koska se on erittäin hyvä vedättämään ihmisiä ja varsinkin mun vanhemmat se on kietonut täysin tassujensa ympärille.

- Essi


Että sellaista.

Ai. Ja olen mä ehtinyt opettaa Löyhkälle yhden uuden tempun. Hyvä minä. Latailen huomenna vielä lisää treenivideoita. Niissä näkyy se treenien toinen puoli, eli kun homma ei oikein meinaa sujua. Tai siis ehkä näkyy, en ole vielä ehtinyt katsoa niitä läpi. Isänpäivä-isä oli mun kuvaajana tänään, eli se materiaali saattaa olla ihan mitä tahansa...