Pienen yhteistreenitauon jälkeen meillä oli pitkästä aikaa taas Charlotten ohjatut treenit. Lounan ja mun vuoro oli ensimmäisenä. Mä halusin tehdä käy siihen treeniä häiriössä, koska Louna on ollut tässä jokseenkin ääntelevää ja viimeaikoina myös paikallaan pysymätöntä tyyppiä. Aluksi kävin läpi miten olen itse treenannut sitä ja mietittiin mitä Lounalle käy siihen-olossa sallitaan ja ei sallita. Käy siihen on siis vapaamuotoinen odotusasento, jossa koira on kun mitään ei tapahdu. Lounalla tämä asento on maassamakuu. Se saa vaihtaa asentoa lonkalta toiselle ihan vapaasti, mutta se ei saa nousta ylös. Se saa katsoa häiriötä, mutta se ei saa provosoitua/provosoida, nousta ylös tai muutenkaan lähteä perseilemään. Louna ei saa haukkua, mutta piippailu on sallittu. Tämä viimeinen on ollut mulla sellainen epätietoisuuden suma, että salliako vaiko kieltää, mutta mietittiin C:n kanssa, että kun ottaa huomioon rodun ja Lounan oman ääntelyherkkyyden, niin se on aika vaikea kytkeä sitä kokonaan pois päältä. Tai jos saisi, niin silloin mä joutuisin olemaan rähjäämässä koiralleni ihan koko ajan. Parempi katsoa, että sammuuko se omia aikojaan kun siihen ei kiinnitä mitään huomiota ja palkkaa vain hiljaisista hetkistä. Lisäksi osittain piippaus on varmasti myös sellaista tekemisen vaatimista silloin kun mä olen lähellä ja sitä ei esiinny kun olen kauempana. Ratkaisevana tekijänä oli kuitenkin se, ettei Louna hauku tai piippaa koskaan liikkeissä, joten tässä pieni ääntely ei sinänsä uhkaa tuoda sitä ääntelyä niihin liikkeisiinkään mukaan. Paitsi paikkamakuussa viimeaikoina on esiintynyt hankaluuksia, mutta siitä lisää tuonnempana.

Kriteerien selvittyä Charlotte aloitti häirinnän. Mä seisoin vähän viistoon koirasta, noin, puolen metrin päässä. Palkka aina kun mä koin Loupan olevan hyvin, bilesuperpalkka kun koin sen olleen tosi hyvin. Korjaus mielellään jo siinä vaiheessa kun koirasta näkee, että nyt se on lähdössä.. Aluksi C kyykistyi ja taputteli. Ekalla kyykällä Louna lähti, jolloin toru, ja takaisin makaamaan. Sen jälkeen se sitten pysyikin paikallaan. C käytti myös lelua houkuttimena, laahasi sitä maassa ja yritti vähän jahtauttaakin sitä. Teki Louna ehkä pari niiausta, mutta ei lähtenyt. Symppiskoirana se myös aina kääntyi katsomaan mua, että saako lähteä, vai saako namia. No namiahan sai. Kun Louna sitten ei häiriintynytkään niin paljon kuin mä oletin, niin tuotiin Lauha häiriköimään. Lauha sai kävellä meidän ympäri Satun kanssa. Kolmannella kerralla Lauha teki tempaisun Lounaa kohti hihnassa ja tuli ihan lähelle, mutta Louna pysyi paikallaan eikä reagoinut mitenkään! Tästä tottakai ihan megasuperleikkibilepalkka ja päätettiin jättää se harjoitus siihen, koska oli niin hyvä onnistuminen. Super pikkukoira!

Seuraavaksi ruutu. Tässäkin kerroin miten ollaan treenattu. Eli leikitetty ruudussa, jätetään lelu sinne, koira pois ja lähetys ruutuun. Nyt tehtiin yksi tällainen ja sitten toinen missä leikitin Lounan ruudussa, jätin lelun sinne, mutta Charlotte ottikin lelun pois ja heitti sen palkaksi kun Louna oli mennyt ruutuun. Hyvällä vauhdilla se meni ja on kyllä tosi lelun perään. Tästä sain kotiin vinkiksi tehdä niin, että vien namit sinne ilman että koira tulee mukaan ja sitten lähetys ruutuun. Toinen mitä voi tehdä on leikittää koiraa ruudussa ja jätetään sitten lelu sinne ja mennään tekemään jotain muuta, esim. seuraamista. Sen jälkeen otetaan samalla lailla pannasta kiinni ja kysytään "missä ruutu?" jolloin koiran pitää tavallaan itse osata etsiä ruutu. Kun se huomaa ruudun, niin sitten käsky ja palkka (leikki lelulla) kun koira säntää ruutuun. Lounahan on ihan lelufriikki, joten tää palkkaus toimii sillä. Jos ei olisi, tai jos sillä on off päivä, niin lelupalkan sijaan tietenkin sitten supernamipalkkaa.

Heikin treenatessa kokeilin metallikapulaa. No roplem. Louna nosteli sitä ihan innolla, koska kaikki noutokapulat on siitä ihan parhautta. Tehtiin myös tunnaria piilottamalla tunnarikapula ruohomättäiden alle. The supernenälle tää oli ihan peace of cake.Tätä tehtiin myös ihan treenien loppuun vielä kerran.

Tehtiin myös paikallamakuu joka oli katastrofi, mutta se oli myös mun vika, koska se oli niin treenien loppuun, että Loupan keskittyminen oli jo ihan mennyttä ja se piippasi ja kääntyili kuikuilemaan milloin mitäkin. Mutta eipä ainakaan noussut. Ja saatiin me sinne yksi pidempi ihan hyväkin pätkä. Mutta seuraavan kerran muistan lukea koiraani ja sanoa, ettei me osallistuta nyt tähän jos näyttää siltä, ettei siitä tule hyvää. Tuo edellä mainittu paikallamakuun jälkeinen tunnarinouto meni sitten hyvin, mutta se onkin aktiivinen liike, missä JEEPARASTATEHDÄÄNJOTAIN Lounan mielestä.

Epäonnistunutta paikkamakuuta lukuunottamatta ihan mahtitreenit ja ihan mahtikoira. Oon tosi tyytyväinen sekä itseeni että erityisesti Lounaan.