En olisi uskonut, jos mulle olisi pari kuukautta sitten sanottu, mutta nykyään me tehdään koiraohituksia vinkupallopalkalla. Namit ja ruoka ei maistu ulkona. Tai maistuu ne ulkona, jos treenataan. Tai jos on toinen koira joka saa nameja. Tai jos on jo vähän väsynyt. Tai jos on tosi nälkäinen. Tai jos kaikki nämä tapahtuvat samaan aikaan. Mutta jos näin ei ole, niin namit on pthyi en syö. Ja silloin ihmeellinen oranssi vinkupallo pelastaa! Se sanoo viik, ja koira ottaa ZIP! kontaktin ja kulkee nätisti seuruussa ohi vastaantulevasta koirasta. Sitten vaan pallon heitto suuhun, vähän möyhytystä, pallo taskuun ja matka jatkuu. Mahtia.

Tein vinkupallolla myös kaukoja ja seuraamista tänään ulkona kentällä. Kaukoissa tekniikka on nyt kunnossa istumisen kohdalta jo niin, ettei käsimerkkiä tarvita ja etäisyyttäkin voi olla ainakin metrin verran. Olenkin aina välillä ottanut pidempiä sarjoja ilman palkkausta ja ottanut maahan käskyjä s-i sarjan väliin. Välillä Louna menee maahan istu-käskyllä, mutta on kyllä alkanut paremmin kuunnella.

Seuraaminen oli myös tosi hienoa! Tein pari kertaa lelulla ja siirryin sitten namipalkkaan. Oikean käden palkkaus tapahtui Mia Skogsterin tyylillä, kiitos semmassa käyneen kaverin videoiden. Toimii! Ihanan tiivistä ja innokasta seuraamista. Kontakti erinomainen.

Näissä treeneissä oli noin ylipäätänsä tosi kiva tunne ja intensiteetti. Tuli sellainen yleinen onnistumisen fiilis ja sellaista kivan rentoa, mutta silti tekniikalta ja innolta hyvää menoa.