.....

Katsaus yksinoloihin

2016-11-17T14:21:00+02:00

Aina aika ajoin teen katsauksen koirien yksinoloihin jättämällä kameran kuvaamaan yksinolojen ajaksi. Tehtiin eilen talvisiivous ja päätettiin kieltää toistaiseksi koirilta pääsy makuuhuoneeseen ainakin kurakauden ja karvanlähdön ajaksi. Samalla koirien yksinolotila vaihtui makuuhuoneesta olohuoneeseen, joten päätin tänään katsoa vaikuttaa huoneenvaihto mitenkään yksinoloihin. Lounan aikana ei juuri tarvinnut huolehtia miten yksinolot sujuvat, mutta Kerttu on varsinkin täysin yksin jäädessään kärsinyt eroahdistuksesta, joka tosin nyt näyttää jääneen kokonaan taakse.

No miten se yksinolo sitten sujui? Oven sulkeuduttua kummatkin koirat istua pällistelevät oven suuntaan pari minuuttia. Kerttu valuu lopulta maahan, Louna jatkaa pällistelyä. Kerttu nousee ja käy tarkistamassa olisikohan lattialle jääneessa ruokakupissa ruokaa. Ei ollut ja se menee uudestaan makaamaan. Viiden minuutin pällistelyn jälkeen Louna luovuttaa ja hyppää sohvalle nukkumaan. Kerttu nousee ja hyppää Lounan viereen. Kaikista positiivisinta on, että videolta kuuluu rappukäytävän kolisteluja, naapuri menee kotiinsa, seinän läpi kuuluu musiikkia. Koirat ei kuitenkaan reagoi ääniin mitenkään, jatkavat vain uniaan. Kallion kirkon kellot soivat, Kerttu hyppää sohvalta ikkunan alla olevalle futonille ja katsoo ulos. Sitten se luovuttaa ja menee uudestaan Lounan viereen nukkumaan.

***
Agilitytreeneissä ollaan kamppailtu jälleen vireen ja kuumumisen kanssa. Nyt vaikuttaa että ollaan ehkä löytämässä ratkaisun avaimia ja viime treenit oli jo tosi hienoa menoa.

Lounan erikoisuudet

2016-08-21T01:17:00+03:00

Louna on varsinainen possu hihnalenkeillä. Se ei mun kanssa kahdestaan ollessa rähise toisille koirille (muiden kanssa saattaa ja joskus myös silloin kun mulla on molemmat koirat mukana), mutta osaa tehokkaasti provota muita koiria rähisemään sille itselleen. Siinä vaiheessa se kääntyykin sitten mun suuntaan ja ottaa iloisesti kontaktin: "Enkö ookkin hyvä, en yhtään huomioi tota toista vaikka se haukkuukin, saiskos nyt vähän sitä nakkia?" Muussa elämässä Louna sitten on sitäkin äänekkäämpi. Se piippaa, jodlaa, pulukuhertaa, maukuu, melkein puhuu ja ennenkaikkea haukkuu ja karjuu. Louna ilmoittaa haukkumalla mm. kun joku tulee kotiin, kun hän (ja muu perhe) on saapunut veneellä mökkirantaan ja kun noustaan autosta kotipihalle. Sitä ei oikein kehtaa päästää kaupungissa leikkimään vapaana toisten koirien kanssa, koska meteli on aivan kauhea. Ei sitä ääntä mökilläkään kauhean kauan kehtaa kuunnella. Se ääni pitää kuulla, koska ei sitä muuten usko. Ainoa tapa saada se leikkimään hiljaa on laittaa pallo Kertun suuhun, josta seuraa niin vauhdikas takaa-ajo, ettei siinä ehdi haukkua.

Lounalla on myös mielenkiintoinen tapa päättää joidenkin tiettyjen ihmisten kohdalla tuntevansa heidät ja yrittää mennä tutustumaan. Tänään se ilmeisesti luuli erästä miestä Niklakseksi, koska miehellä oli jotenkin ihan samantapainen tyyli (tai jostain muusta mystisestä syystä x mitä en tajua) ja rupesi ilohepuloimaan kesken lenkin. Ennen kuin ehdin sanoa mitään tämä vastaantulija kumartui tietysti tutustumaan takaisin, jolloin Louna huomasi että hetkinen, toi on joku vieras ja vaihtoi hetkessä epävarmuushaukkuväistöön. Ja sitten on hetkiä jolloin Louna ei tajua ettei tunnekaan vastaantulijaa ja vaikka tämä kumatuisikin tervehtimään, niin ei haittaa. Jään aina yhtä kummastuneena miettimään miksi?

Kerran lenkillä vastaan tuli eräs tyttö jolla oli täsmälleen samanvärinen talvitakki kuin mulla. Louna sekosi täysin, se oli ihan onnessaan vetämässä tyttöä päin samalla tavalla millä se reagoi ainoastaan muhun. Vähän huvittuneena sitten kommentoin, että niin hei, mä oon edelleenkin täällä hihnan toisessa päässä, enkä ole varmaan koskaan nähnyt koiraa niin hämmentyneenä.

"En pidä tästä"-korvat.

Lounassa on sen ihmisiin kohdistuvan epävarmuuden vuoksi myös vähän poliisin vikaa. Meidän rappukäytävän edustalla istuskelee usein ihmisiä tupakalla. Silloin Loupa pitää ottaa tiukasti käskyn alle, muuten rähinä on lähes taattu. Samoin se rähisee illalla ympyrää ajaville pyöräkilpasille ryhtyneille pojille, oikopolkua tielle tulevalle (pitäisi kulkea oikeaa ja virallista tietä pitkin kuin normaalit ihmiset), liian äänekkäille ihmisille, viiksivahaa käyttävälle Visalle, paikallaan seisoville ihmisille, kengännauhojaan sitoville ihmisille ja ylipäätään kaikelle mikä poikkeaa sen maailmankäsityksestä. Se ei kuitenkaan reagoi humalaisiin, kadulla huutelijoille, hyvin oudosti pukeutuneisiin ihmisiin (Kalliossa näkee kaikenlaista) ja moneen muuhun asiaan xyz mihin etukäteen ajattelisin sen reagoivan. Se ei reagoi sille, että henkilö a pysähtyy juttelemaan meille, mutta saattaa reagoida siihen että siinä tilanteessa henkilö b kävelee meistä hyvän matkan päästä ohi. Tai siihen että eri tilanteessa henkilö c pysähtyy juttelemaan meille. Lisäksi ne miljoonat asiat mihin se ei reagoi ovat kaikki sellaisia mihin se yhtäkkiä päättääkin puuttua, tai toisin päin. Mene ja tiedä mikä liittyy mihinkin.

Luonteen vuoksi Louna ei tule saamaan pentuja. Se on sääli, koska jos se olisi avoimempi ja rohkeampi ihmisten suhteen (ja jos se ei ottaisi juoksuja niin vakavasti), niin se olisi aikalailla täydellinen koira mun makuun.

Liilahtava koira

Pallokesä 2016

2016-08-08T19:15:00+03:00

Ohjatut treenit alkoi taas. Eilen ei menty, mutta toissa viikolla oli tosi hauskat treenit. Saatiin minimoitua hepulit pitkällä lämppälenkillä ja alun yhden putken rallattelulla. Sen jälkeen Kerttu veti tosi hienosti eteenlähetystä ja serpentiiniä, missä oli muuri takaakierrettävänä. Muutaman kerran Kerttu hyppäsi muurin niin, että tökkäsi jalat alas siinä päällä, joten treenattiin vielä pelkkää muuriakin. Lopussa se kävi hepulitörmäämässä etutassuillaan koko muurin nurin, mikä oli ehkä jopa ihan hyvä, koska seuraavalla kerralla hyppäsi sen tosi ilmavasti. Tehtiin myös vähän puomia, Kep kestää hyvin mun sivuttaisliikkeen ja taaksepäin jäämisen, mutta 2o2o:hon tarvitsee mun vahvan liikkeenpysäyttämisen. Täytyy vahvistaa namialustaa tähän, jotta pääsen treenaamaan kontaktin itsenäisempää ottamista.

Loppuun vielä kunnon kuvaoksennus. Pallo on ollut erittäin haluttua seuraa tänä kesänä.

Possun korvat ei mahtuneet kuvaan.

Miksiköhän Kerttua ei koskaan tunnisteta rotuisekseen?

LOUNALLA ON PALLO, MINÄ HALUAN PALLON, LOUNA ANNA MINULLE PALLO!!!! Kerttu on varma että kaikesta selviää kun tarpeeksi huutaa.

On rankkaa olla palloaddikti. Juodessakin pitää koko ajan varoa ettei pallo karkaa tai Kerttu varasta sitä.

Heitä pallo!

Louna ui ensimmäistä kertaa eläissään vapaaehtoisesti. Ei palloa hukkumaankaan voinut jättää.

Sit juostiin rallia.

Kerttu pitää pallosta kiinni kulmahampaillaan ja näyttää kuvissa aina siltä, että joku olisi vaan photoshopannut pallon sen kitaan.

Kalju K. Kojootti

Hepuloiden

2016-06-12T22:10:00+03:00

Mä oon ollut koko viikonlopun agilitykisoissa talkoilemassa, joten koirien lenkitys on jäänyt siihen tuntiin per päivä. Tänään ennen Kertun jatkoryhmän treenejä ei ehditty ulkoilla yhtään, ei edes sitä 40 minuutin kävelyä bussipysäkiltä Kivikkoon. Niinpä Kertulla oli alkuun virtaa vaikka muille jakaa. Ajateltiin tehdä alkuun vain pelkkä loppusuora ja vetää sillä liiat energiat pois, mutta suoraan juokseminen oli ihan liian tylsää ja pieni koira sinkoili radalla putkesta toiseen. Päästiin lopulta tekemään oikeaa rataakin, kun liiat energiat oli ensin tyhjennetty juoksentelemalla vähän sinne ja tänne.

Jatkoryhmän rata mustat neliöt.

Kokeilin aluksi kakkoselle ohjausta takaakiertoon, mutta kaikessa energisyydessään Kerttu sinkosi suoraan nelosputkeen. Otin sitten pakkovalssin, joka toimi lopulta hyvin kun vaan menin tarpeeksi keskelle ja kauas esteestä, jotta ehdin ohjata putkeen. Kolmosen ja nelosen välille persjättö, samoin edestä leikaten vitoselle. Kerttu haki vitosen ihan sairaan hyvin! Kutonen oli oikeasti samansuuntaiseseti seiskan kanssa, myös ne Kepkep osasi lukea tosi hyvin. Loppusuora ei oo meillä vielä ihan täysin hallussa, mutta etupalkalla saatiin Kerttu irtoamaan ilman, että kääntyi kyselemään ohjeita.

Loppuun tehtiin Kertulle vielä täysikokoista keinua, aluksi sitä vähän jännitti, mutta autettiin laskemalla keinu hiljalleen ja namittamalla, viimeisellä toistolla laskettiin keinua jo Kertun oman painon avulla. Erityisen iloinen olin kontakteista. Silloinkin kun Kerttu epäröi ja teki keinulla uukkarin, niin se jäi ja otti itsenäisesti kontaktit. Vihdoinkin sille on uponnut päähän mitä pitää tehdä ja se myös malttaa olla steppailematta liikaa. Super!

Lounakin pääsi vähän treenaamaan loppusuoraa. Tehtiin aluksi putken takaa, sitten seiskan takaa, ja lopuksi kutosen kautta. Kutoselta seiskalle vaatii vielä tosi selvän ohjauksen, täytyis muistaa, että Louna on tehnyt niin vähän agilityä, ettei se vielä osaa lukea rataa yhtä hyvin kuin Kerttu. Eteenmeno oli kuitenkin joka kerta ihan sairaan hieno! Kuollut lelu (vinkupallo) toimii sillä palkkana ihan mielettömän hyvin. Tehtiin myös vaikeita putkikulmia, jotka ei tuottanut Loupalle mitään vaikeuksia. Se hakeutuu putkiin erittäin hyvin mistä suunnasta vaan. Vauhtia riitti myös, joten olen tosi tyytyväinen Lounan suoritukseen.

Meidän treenit, kuten ne on puhelimen muistiinpanoihin kirjattu

2016-06-12T01:26:55+03:00

Ollaan kevätkaudella Kerttu-kouluttajan jatkoryhmässä treenaamassa sunnuntaisin. Lisäksi olen ostanut parit jatkoryhmän treenit Yltsin tiistain jatkoryhmään. Lisäksi kerran käytiin vierailemassa alkeisjatkoryhmässä, jossa koulutti Mariel ja yksissä tokotreeneissäkin. Ekoista Kertun treeneistä ja Marielin treeeistä ei ole muistiinpanoja.

Ohjatut tokotreenit
Perusasento
- parani koko ajan loppua kohti, suorempaan ja parempi paikka
- koiran korjattava paikka, ei omia korjausaskelia

Seuruu
- aina eri askelmäärät, pidempää ja lyhyempää pätkää (7 askelta, 12 askelta jne)
-leikistä seuruuseen, ei aina perusasennosta

Paikkamakuu yksinään
- pysyipä ihan sairaan hienosti

Kierto
- oli unohtanut, aluksi kohteli tötsää namialustana
- palkkaus vasta kun tullut ohi tötsästä, ei taakse jäännistä

Jäävä makuu
- yllättävän nopeasti maahan ilman käsiapua, muista tässäkin eri askelmäärät
- seisomisessa alkoi jo tajuamaan, yritti välillä istua, mutta sitten muisti että pitääkin seisoa

Kertun ohjatut jatkotreenit 15.5.

Valssi ei sujunut yhtään, pyörin vaan johonkin suuntaan ja kokoajan tuntui, että suunta on väärä, tai oon myöhässä, tai koira on hävinnyt jonnekin varjoksi selän taakse. Alkuun Kertulla oli ihan liikaa energiaa, eikä se pystynyt keskittymään mihinkään, vaan räksytti vaan tyhjää. Myöhemmin väsyneenä se räksytti vaan kun ohjaus oli epäselvää. Onnistuin tekemään pari oikea-aikaista valssia. Nopeisiin peräkkäisiin valsseihin on vaikea ehtiä, kun jäin varmistelemaan hyppääkö Kerttu edellisen esteen. Eli meidän treeniteemana jatkuu yhä "luota koiraan, älä varmistele".

Yltsin ohjatut treenit - jatkoryhmä
-

Teemana takaakierto.
Mustia neliöitä pituudelle saakka (ei tehdä kontakti esteitä - 2 -> takaisin putkeen) Pituuden jälkeen valkoisten palleroiden 10-13
- Älä peitä siivekettä, ohjaa työntäen siivekkeen suuntaisesti
- Kertulle pienet ohjausliikkeet, se lukee hyvin ohjausta ja isommalla huitomisella irtoaa pari metriä esteen taakse
- Muista ohjata myös ns. vaikeampien esteiden väliset esteet
- 10-13: takaakierto ihmepyörähdysvalssissa tyrkkäys kauempana rimaa, mutta pyörähdys riman vieressä, jotta koira oikealle puolelle
- Älä jää ihailemaan koiraa!
- Pitäisi tehdä yhdessä, jotta rytmitys onnistuu. Jos olen itse paljon edellä ja jään odottelemaan koiraa esteen vierelle, niin rytmitys ei onnistu
- Mutta jee, välillä vaikeampia hetkiä, mutta myös paljon onnistumisia sellaisissakinkohdissa mitä aattelin ettei osata yhtään.
- Mun ohjaustaidot on kehittynyt sen verran, että nykyään pystyn jo sisäistämään ohjauksen hienosäätöön liittyviä ohjeita
- Treenaa myös pelkkää lähetystä ja käteentuloa
Omatoimitreenit
- Kokeiltiin vinokeppejä, 4 toistoa maassa, 4 jo ylempää
- Keinua, menin vierellä. Liike ja pamaus ei yhtään pahoja, mutta meinaa helposti rallittaa läpi kun tehdään koko keinua.
- Keinun pysäytys neljä jalkaa kontaktilla, nyt palkka vierestä, seuraavaksi pysymisen ja välimatkan lisäystä
- Radan pätkä, putkeen lähetys kaukaa, eka este aika reilusti pois suoralta juoksulinjalta, mutta haki hienosti kaukaa. Ohjasin tämän myös selkeästi, hyvä minä.
- Välistävedot, pari tosi hyvää, ei tartte vastakättä avuksi ohjaukseen, tosi hyvä ja suora linja

Kertun jatkotreenit

- Teemana takaakierto, kepit korvattu putkella, keinun tilalla taisi olla hyppy ja rengas
- Kakkosella pakkovalssi, taipui hyvin, mutta koska piti olla lähellä, niin en ehtinyt enää kahden putken jälkeen takaakiertoon -> pakkovalssin ohjausta pitäis alkaa treenaamaan myös kauempana estettä, nyt jo pallopalkkatehostuksella onnistui
- 10: takaakierto kauemman siivekkeen kautta, ei niin kiire ja parempi linja
- Kerttu hakee hyvin takaakierrot, ei yhtään paha
- Rengas nostettu kahdeksan renkulaa medikorkeudesta, hyppäsi hyvin ja oikeasta kohtaa - omatoimitreeneihin naksulla täyttä korkeutta

Yltsin treenit

- Kerttu haki renkaan paremmin vauhdista kuin vain yhden esteen takaa
- Ysille joko täyskäännös tai vastakäännös - palkan suunta! Vastakäännös tuntui helpommalta. Kerttu haki hyvin hypyn ja kääntyi mun hidastaessa vauhtia ja oikea-aikaisen ohjauksen auttaessa
- Putki 13 olisi voinut ohjata sylkkärintapaisesti, mutta en ehkä ihan osannut. Hyvin se kuitenkin sinne meni
- Lähetyksissä (6, 13) työnnöt, lisää tekniikkatreeniä, jotta voi ohjata ne kauempaa
- Kerttu väsyi vähän lopuksi, mutta vika putken haku pitkältä tosi siisti, treenin pääpointti olikin 11-15
- Japanilainen esteelle 16, mutta ei ehditty siihen saakka. Vaikutti hauskalta, täytyy kokeilla omatoimitreeneissä.

Pohdintaa

2016-05-08T00:11:00+03:00

Välillä tuntuu, että omasta koirasta pitäisi aina hehkuttaa, että se on ihan parhain kaikista. Kerttu ei ole parhain kaikista. Kerttu on villi ja vilkas, terävä ja kova. Kerttu ei osaa rauhoittua ulkona, vaan se rähjää ja haukkuu ja vetää. Se ei edes tarvitse mitään ihmiselle näkyvää ärsykettä, vaan sille riittää rähistäväksi ihan vaan joku heiluva puun lehti. Kerttu saattaa kävellä viisi minuuttia nätisti, mutta sen jälkeen sen onkin pakko purkaa kaikki keräämänsä turhautumat ja paineet kunnolla sinkoamisräyhäämisräjähdyksellä. Niinpä Kertun kanssa ei ole käsitettä rauhallinen lenkki. Sen kanssa on vain käsite siedettävä lenkki. Ja juoksulenkki. Juoksulenkit on melkein rentoja, paitsi että juostessa tulee hiki ja ei se kauhean rentoa ole. Mutta jälkeenpäin tuntuu sentään hyvältä. Toko on vaikeaa, koska häiriöherkkä koira keskittää kaiken huomionsa häiriön suodattamiseen, eikä enää pysty tekemään mitään muuta.

Kuitenkin Kerttu on ihan kiva koira. Se on hassunnäköinen göötin ja huskyn sekoitus (paitsi että se on puhdasrotuinen lapinporokoira), jolla on aivan liian iso luonne noin höpsölle pienelle koiralle. Kerttu jaksaa tehdä loputtomasti; se tekee ja tekee ja tekee ja ei koskaan lopeta tekemistä. Sen suorituksen laatuu saattaa laskea kun se väsyy, mutta silti se ei koskaan haistata pitkiä ja lopeta tekemistä jos ihminen vielä haluaa jatkaa. Jirka katseli pienen porokoiran jaksamista ja sanoi, että siitä tulisi tosi hyvä pelastuskoira. Koska Kertussa on potentiaalia. Kun se pääsee yli sen häiriöherkkyydestä, siinä on ainesta vaikka mihin. Sillä on ihan mieletön moottori, sitä ei tarvitse juuri virittää, koska se on heti tekemässä yhdessä ja hyvässä vireessä. Kerttu ei koskaan tee mitään puoliteholla, vaan aina täysiä. Se ei koskaan laamaile missään. Sen vire menee ennemmin yli kuin ali, mutta harrastuskentillä se vire on myös suht helppo saada laskemaan halutulle tasolle. Sen kontakti on erinomainen. Se on porokoiraksi tosi nopea agilityssä. Agilityssä se ei myöskään ole yhtään niin häiriöherkkä kuin muissa lajeissa, koska siellä se tekee agilityä ja siellä meillä on meidän oma kupla.

Kerttu on maailman söpöin pieni sylikoira. Se puskee vierelle ja tekee kuperkeikkoja sylissä. Sillä on mulkosilmät, valtavan pitkä kieli ja isot korvat. Se on karvallisesti rajoittunut ja vielä 2-vuotiaanakin sillä on osittain karvaton pentumaha. Se nukkuu söpösti kiepillä, tai selällään ketarat levällään ja on pohjimmiltaan ihan mielettömän kiltti pieni koira. Mutta aina se ei vaan pysty, koska maailmassa on liikaa kiihdyttäviä asioita, joihin pikkukoiran on pakko reagoida. Niinpä kysyttiin Jirka Vierimaata kouluttamaan meitä rauhoittumaan ja oppimaan miten me voidaan lenkkeillä paremmin. Siitä enemmän huomenna.

Ulla Kaukosen hyppytekniikkaluento, osa 1

2016-04-25T13:20:00+03:00

Perusteita

tavoitteet: oikea tekniikka (pois etupainoisuudesta) + koiran itsenäisyys (+ motivaatio)
aktiivivuosien tekeminen ja huolto (lämpät, jäähkät, fyssarit, osteopaatit) -> myöhempi eläköitymisikä ja vanhuuden vaivojen minimointi
hyppytekniikka: etäisyyden ja korkeuden arviointi ja kropan oikea käyttö
harjoite ohjaa koiraa tekemään oikein; mukavalta ja helpolta tuntuva suoritus vrt. hyppy tuntuu pahalta -> koira korjaa itse oikeaan suoritukseen
- ei aina toimi -> koira ei keksi muuttaa hyppytapaa, ei pysty ajattelemaan (vire), fysiikka ei anna periksi -> ohjaajan keksittävä apukeino hyppytavan muuttamiseen
on monia tapoja hypätä oikealla tekniikalla
- rakenne määrittää ilmavaiheen hyppytavan (missä jalat), muutos tyylissä on suurempi merkki ongelmasta kuin tyyli itsessään
etupainoisuus ja huono alastulo kuormittavimmat kropalle, vaikea nähdä ilman kokemusta - huono alastulo ei jousta (koira ähkäisee, tömähtää alas)
- painonsiirto: voima takaa, ei edestä
- korkeus itsessään ei niinkään ongelma, vaan laskeutuminen, lyhyet ja korkeat hypyt ovat vaikeimmat
- jos koira jäykistää itseään, niin alastulo on töksähtävä ja kuormittaa etuosan niveliä ja selkärankaa (lukot)
itsenäisyys: pk- ja tokokoirat tekee suorituksen täysin yksin, agilitykoirilla ohjaajan liike häiritsee
- treeneissä aluksi harjoitellaan itsenäistä suoritusta ja vasta sen jälkeen yhdistetään häiriönsietotreeni (liike ym.)
motivaatio hyppyihin rakennettava: aina palkkaus, ei välitetä riman kolinoista ja virheistä
huono tekniikka -> fyysiset ongelmat vs. fyysiset ongelmat -> huono tekniikka (kompensaatio)

Yleistä

hyppääminen on taito, ei sisäänrakennettu ominaisuus – koira menee kyllä esteestä yli, mutta miten?
koirien välillä on eroja lahjakkuudessa, joten harjoittelun määrässä ei ole yleisohjeita
hyppääminen on ylläpidettävä taito – paljon toistoja, rutiiniksi oikea tapa
- etäisyyden arviointi: tasainen kehitys läpi iän (harjoittelu automaattisesti arjessa ja radalla)
- painonsiirto: takapään käyttö unohtuu helposti, sillä radalla mikään ei ohjaa tähän
  - nopeus vaikeuttaa painosiirtoa, sillä oikea suoritus vaati rytminmuutosta -> etupainoisuus radalla on väistämätöntä, mutta voidaan vaikuttaa siihen kuinka paljon sitä tapahtuu
- siksi on tärkeää saada koira käyttämään aivojaan ja sen pitää muistaa oikeat taidot ja liikkeet -> koiran pitää harjoitteissa oikeasti tajuta asia ja luoda uudet hermoradat korjatuille käskyille
- vanhat hermoradat eivät kuitenkaan katoa mihinkään, siksi vanhaan tapaan on helppo palata – ylläpitävän treenin tärkeys!
- koiran paineistuessa se palaa helposti vanhaan tapaan (kisatilanteet ei suju, vaikka treeneissä osaakin)

opetetaan oikea tekniikka ennen kuin väärä tapa ehtii syntyä!

vaatii paljon työtä
- mitä tavoitellaan, mitä haasteita on – koirat eroavat toisistaan, tarvitsevat eri määrän treeniä
- ongelmankorjaus vie vähintään 6 kk viikottaisella harjoittelulla
- pienet ongelmat ratkeaa nopeammin, suuret voi viedä jopa pari vuotta
koira hyppää eri tavalla eri alustoilla -> treeniä mahdollisimman monessa paikassa
Hyvä hyppy on sujuva, liike-energia on pehmeää ja eteenpäin vievää

Suorituksessa tärkeää on:

rytmi: tasainen rytmi ja rytmin oikea-aikainen säätely – painonsiirto vaatii usein kokoavat askeleet (koiran pitää hidastaa)
- nuorilla koirilla rytmin säätely näkyy karkeammin
- koirilla eroja myös rytmitajussa
tasapaino – fyysinen asia, vaaditaan kovaan vauhtiin, hallittu liike, painonsiirto
vauhti ja vire – liian matala/korkea, liittyvät toisiinsa
- oppimisalue, liian matala/korkea vire -> koira ei pysty oppimaan (keskittymisongelmat, ei pysty suorittamaan, haahuilu, pakolla teko, matala vire -> helposti löysä etupainoinen suoritus)
- kouluttajat jakaantuu kahtia: toiset haluaa opettaa koiran tekemään heti täysiä, Ullan mielestä oikea tekniikka ja vauhti opetetaan erikseen ja laitetaan yhteen vasta kun teknistä osaamista on tarpeeksi
- hyvä tekniikkakin voi kaatua vireongelmiin -> opit unohtuu
kropan hahmotus
- jalat, takapää, eri asennot ja hallinta
- erityisesti takajalkojen tajuaminen! Fyssareilta harjoitusohjeita
- koiran selkäranka tarkoitettu olemaan vaakatasossa, ei pystyssä -> pystysuuntaiset hypyt voivat olla jopa vaarallisia (selkäydin)

Koiran tehtävät hypättäessä

Reitti esteelle, laukan valinta

reitinvalinta itse ja ohjauksen luku
mitä koira näkee ja mihin katsoo -> koiralle järkevä reitti
- opeta koira katsomaan radalla eteenpäin, koiran näköalue laajempi kuin ihmisen, näkee ohjauksen sivusilmällä
kumpitassuinen koira ja laukanvalinta
- oikea kaarros -> oikea tassu johtaa; vasen kaarros -> vasen tassu johtaa
- koirillakin vahvempi tassu -> silti kumpikin laukka pitäisi saada sujuvaksi
- esimerkiksi välistävedoissa voi tulla viisikin laukanvaihtoa, jotta suoritus sujuva – jatkuvat peräkkäiset laukanvaihdot voi olla koiralle vaikeaa
- jos laukanvaihto jää puuttumaan, koira ei pysty kääntymään jyrkästi ja menee ohi
- laukanvaihdon opettaminen ja siitä kertominen koiralle vaikeaa (vrt. hevonen)
- lisäksi ristilaukka: lievässä kaarteessa ei hidasta (hevoset), agilityssä kuitenkin hidastaa suoritusta (jyrkät käännökset)
- vastalaukka ei taivuta vartaloa -> kaarreliike ei ole sujuva
takaakierrot erityisesti makseilla
- jos opetetaan ilman rimaa/matalammalla rimalla ihan tiivis siivekkeen kierto, niin täydellä hyppykorkeudella tila ei enää riitä hyppyyn -> rimat kolisee
- pitäisi opettaa jo alusta asti oikea linja, esimerkiksi laittamalla rima siivekettä vasten, jolloin koira ei voi mennä ihan siivekkeen myötäisesti, vaan oppii jättämään tilaa

Etäisyyden arviointi

montako laukka-askelta ennen ponnistuspaikkaa/esteiden välissä
laukan pituuden arviointi
koiran katse eteen!
kasvavalla koiralla lihakset kehittyy vielä ja vauhdin kasvaessa arviointi vaikeutuu – osa esteiden ohittamisista voi johtua tästä (turvallisempaa olla hyppäämättä jos on epävarma arvioinnista)
- erityisesti renkaalla ongelmat vauhdin kanssa, turvallisempi mennä ohi tai hypätä isommasta raosta, joskus voi olla parempi että renkaalla tulee virhe, kuin että rysäyttää vahingossa sitä päin
hypyn korkeimman osan tulee olla esteen päällä, molemmilla puolilla estettä suht sama etäisyys (ponnistus/alastulo)
toistuvat ongelmat voi johtua hahmotusongelmasta tai fysiikasta
- koira voi korjata väärän ponnistuspaikan/etäisyyden arvioinnin lisäämällä hypyn korkeutta -> lisää kuormitusta (kovempi ponnistusvoima, alastulo korkeammalta)
pienillä lyhyillä askelillä ponnistuspaikan haku
opittu epävarmuus (liian nopea esteiden nosto, tai pelästynyt rimaan kolahtamista
hahmotusongelmat – vaikea korjata, korjaaminen riippuuu myös taustatekijöistä
Early takeoff syndrome? (näköön liittyvät ongelmat)
koira voi myös hakeutua liian lähelle hyppyä -> etujalat/rintakehä kolahtaa
- erityisesti kovassa vauhdissa arviointivirheet
- voi myös olla vaan hyppykulman hahmotusongelma

Ponnistuspaikan löytäminen

vauhti, tulo- ja menosuunta, fyysinen voima ja tekniikka vaikuttavat
lisäksi ikä, kokemus, rohkeus
hypyn korkeus ja pituus (+ alusta)
takapäästä saa enemmän voimaa, hypyn voi tehdä kauempaa
jos hyppy jää liian lyhyeksi, ponnistuksessa ei tarpeeksi voimaa – ei aina ongelmaa ponnistuskohdassa
koiralle tieto tiukoista käännöksistä tultava 2-3 askelta ennen ponnistuspaikkaa!
- muuten ei ehdi reagoida ja hidastaa ja koota tiukkaa hyppyä, vaan vetää pitkäksi – tiukassa hypyssä ponnistus lähempää hyppyä
- ilmassa ei voi tehdä mitään, korkeintaan nostaa päätä -> takajalat tipahtaa -> rimanpudotus
esteen korkeus ei vaikuta ponnistuspaikkaan, vaan ainoastaan hypyn kulmaan

Painonsiirto takajaloille

painonsiirrossa voima lähtee selän pyöristyksestä ja takajalkojen koukistuksesta
- jumit ja takareisien kireys -> ei saa pyöristettyä takapäätä alleen
- lannerangan jäykkyys
minkälainen tapa liikkua – etu- vai takavetoinen koira -> vaikuttaa miten helposti lähtee siirtämään painoa taakse
rungon pituus -> lyhytrunkoisille helpompaa
kulmaukset
- suorat etukulmaukset: ei anna tilaa liikkeelle
- niukat takakulmaukset: vaikea saada hyvä koukistus
- ylikulmautuneet: ei saada vakaata liikettä
- lihakset kompensoi kulmauksia, ihanteelliset kulmaukset (mieti kenguru) varastoi energiaa -> jaksaa tehdä pidempään
lisäksi muu kropan rakenne, etuosan raskaus, kapula suussa
rotuominaisuudet
- esim. bc:t menee pää alhaalla -> etupainoisia -> rimanpudotukset
- ns. taistelukoirat (esim. staffit) etupainoisia -> kovassa vireessä rynnii läpi esteistä

Ponnistuskulma

hypyn kaari: jyrkkä ja lyhyt vs. pitkä ja laakea
agilitykoiran osattava kaikenlaiset hypyt
hypyn korkeus ja ponnistusetäisyyys
suunta esteeltä ja esteelle
vauhti

Korkeus ja ilmalento (jalat, selkä, pää)

jalat samalla korkeudella rennosti joko kropan takana, tai vartalon alla
selkä pyöreänä, ei jäykkä ja suora tai notkolla
- keinuhevosmainen hyppy kertoo heikoista tukilihaksista tai jumeista
pää alhaalla
- voi vaikuttaa palkalla (esteen takana -> katse eteen, pää alas)
- tekniikkatreenit aina speedbumpin takaa, jotta ehtii ottaa askeleen ennen ponnistusta -> auttaa pään alas
- speedbump ei saa olla koiran rannetta korkeampi
jos ilmalennon aikana pää nousee ylös, niin tulee selkänotko ja takajalat tippuvat alas -> käännösten rimanpudotukset
- ongelmien korjaus lähtee pään asennosta -> kääntävät harjoitukset joissa palkka siivekkeen takana

Tasapainotus esteen jälkeen

etupään jousto laskeutumisessa
usein fyysinen ongelma – tukilihasten puute
jäykkyys, rinta- ja kaularangan jumit
alusta: kova ja liukas pohja ovat haastavia
hypyn jälkeen painonsiirto taakse -> muuten vauhti hidastuu (alastulon jälkeiset kaksi askelta vaikuttavat vauhtiin huomattavasti)

Syitä hyppyongelmiin

puutteet koiran taidoissa
opetuksen puute tai virheet
kipu/jumit
liian kova vauhti tai vire
alusta
keskittyminen
rohkeuden puute, epävarmuus
alhainen motivaatio
huono kunto, tukilihasten heikkous

Vauhti

mitä pidempi laukka, sitä nopeampi aika
takaosan käyttö tuo vauhdin
liikevoiman suunta merkittävä
koiralla halu mennä ja itsevarmuus

Pentujen hyppytekniikkaharjoittelu

pentujen kroppa muuttuu koko ajan -> harjoitukset koko ajan uusia
rytmitaidon haku –> hidastus, kiihdytys, eripituiset laukat
ongelmanratkaisutaito ja henkisen kantin kasvu!
4-6 kk iässä, paitsi jos on kömpelö
kivaa leikkiä

Kehityksestä

kasvulevyt sulkeutuu n. 14 kk iässä
- lihaskireydet voi vääntää -> ylirasitus -> esim. nivelten löysyys
- tarvitsee monipuolista, mutta ei liikaa rasitusta, toistorasitus pahin
- tunti on jo pitkä lenkki pennulle, 8 kk kelpielle fyssari suositteli yhteensä 2 h, 30 min pätkissä
- luusto valmis 14 kk, muu kroppa 2-3v. – pehmytkudos jne. ja voimantuotto
etupään kapeus ja lihaksettomuus -> oppii helposti tönkön alastulon -> korkeuden lisäys vasta 15-18 kk
- tarkkaile kropan asentoa, erityisesti selkä ja pää
pennuilla ei ole vielä kaikkia lihaksia -> se ei voi tehdä yhtä paljon väärin kuin aikuinen (Patricia: ”Pennut on täydellisiä 8-viikkoisina, sen jälkeen ihmiset pilaa ne.”)

Harjoittelusta

7-10 päivän välein, tai harvemmin
1 harjoite, 4 toistoa, tai 2 harjoitetta, kummassakin 2 toistoa – laatu korvaa määrän
vaihdetaan harjoitetta joka viikko -> pentu oppii miettimään
alle puolivuotiaalla korkeus ei saa ylittää koiran rannetta
aina speedbumpeilla, ei rimoja ollenkaan -> ei ikäviä kokemuksia ja rimojen ylittämistä
- kiihkeät tottuu rimojen kolisteluun, aremmat alkaa jännittämään ja hyppäämään ylikorostetusti
- rima/kiinteä este 10-12 kk
mahdollisuuksien mukaan erilaisilla pohjilla
pennuilla etäisyys aina vähän pienempi kuin pennun koko (medikokoinen bc -> minivälit), kasvavat pennun mukaan
esim. laukan valinnan harjoittelut (Slice), sekä kaikki muutkin aikuisten harjoitteet sopivilla mitoilla ja ponnareilla
ohjausharjoittelu ilman hyppyjä, ei rimoja maahan – ei kuitenkaan liikaa, ettei opi juoksemaan läpi
rataharjoittelua vasta kun tarpeeksi vanha, aluksi erikseen hyppytekniikka, esteosaaminen yksittäisillä esteillä, shadow handling (ohjauskuviot ilman esteitä) -> yhdistetään myöhemmin
- Jenkeissä tehdään paljon näin - koirat alkaa kisaamaan vanhempina, on taitavampia ja myös kisaa pidempään

Ohjeita hyppyharjoitteluun

ongelmat korjaus 6kk-2 vuotta, pitkäjänteistä!
alkuun treenaus 1-2 krt viikossa, suhteuta muuhun treeniin (ei liikaa kuormitusta)
kun tottunut harjoitteluun, voi treenata jopa 3 krt viikossa (systemaattinen hypyn rakennus)
yhdessä treenissä 1-2 harjoitetta ja 3-6 toistoa
lämpät ja jäähkät, välissä pari minuuttia ravia
muista myös tauot!
kipeytyminen, tylsistyminen -> tauko ja treenien vähentäminen
rimat aina alhaalla, tarkkaile koiraa
ei epäonnistumisia!
kuvaa harjoitteet, älä anna oppia vääriä liikemalleja, tai vahvista väärää hyppytapaa
älä reagoi virheisiin, edes rimoihin, kolahduksiin tai ohituksiin
virhe on informaatiota -> mistä kertoo? Palkka aina yrittämisestä
hyvä lähtöasento, paino takaosalla!
itsenäinen suoritus ja häiriötreenit!
välillä myös helpot harjoitteet -> itsevarmuus!
ylinopeille koirille visuaaliset haasteet -> laitetaan esteet näyttämään isommilta kuin on
jos epävarma onko satuttanut itseään, tai hypyssä jotain outoa, niin treenit kokonaan pois, ettei opeteta kompensaatiota
agilitykoiran huolto 5-8 viikon välein, pk- ja tokokoiralla koiran mukaan
- hieroja: koulutus 1 vuosi, suppeahko – lihasten hoito ja sen tunnistaminen koska ongelma ei heidn hoidettavissa
- fyssari: 3,5 vuotta ihmiskoulutus, töissä, 1,5 vuotta koulutus eläimiin – rangan ja nivelten käsittely, pehmytkudos, lihastasapaino + harjoitteet
- osteopaatti: 4 vuotta ihmiskoulutus, 1 vkl jatkokoulutus eläimiin – kokonaisvaltainen hoito
- muut hoitomuodot täydentäviä tukihoitoja

Ratatreenit

pidä rimat eri korkeuksilla -> virikkeistäminen, pois automatisoinnista
ne korkeudet, jotka koira osaa ja on helppoja, korkeuden opettaminen erikseen, radalla pienempi korkeus kuin se mikä hyppyharjoituksessa menee sujuvasti
jos ongelma näkyy koko ajan ratatreenissä, pidä taukoa ja tee vain hyppytekniikkatreeniä
- ohjaustreenit ilman rimoja, tai matalilla rimoilla
- palaa kisakorkeuteen asteittain

Rimaongelmat: Riman pudotus tai kosketus esteeseen on seuraus ongelmasta - koira ei osaa, tai on kipeä, tai epävarma jne. Älä hoida oiretta, vaan syytä!

Koira hyppää agilityuransa aikana 42000 hyppyä -> hyppytekniikalla on väliä!

Koirien erot oppimisessa

2016-03-21T11:14:00+02:00

Otetaan kourallinen nameja per koira, yksi pahvilaatikko ja naksu.

Kerttu tarjoaa ensiksi pari kertaa laatikon raapimista. Naks ja palkka. Sitten se tarjoaa yhtä jalkaa laatikon sisällä. Naks ja palkka. Sitten se vuorottelee yhtä jalkaa ja raapimista, mutta tajuaa lopulta, että yksi jalka laatikkoon on se juttu. Välillä sen pitää istua ja vinkua, koska miettiminen ei ole sen juttu. Kourallisen viimeisen namin kohdalla se tarjoaa jo yksi jalka laatikossa ja toisen jalan nosto ja sillä laatikon reunan raapimista. Harjoitus päättyy.

Louna tarjoaa aluksi yhtä etujalkaa laatikossa. Seuraavaksi se tarjoaa neljää jalkaa laatikossa. Seuraavaksi se alkaa soveltamaan, koska "ei tää näin helppoa voi olla". Kolmannella kerralla se tarjoaa siis pelkkiä takajalkoja laatikossa. Koska siitä ei vielä heru palkkaa, se peruuttaa vielä etujalatkin laatikkoon. Kolmella toistolla se siis oppi laatikkoon peruuttamisen. Vahvistin lopuilla nameilla tätä. Seuraavalla kerralla lähdetään opettamaan laatikkoon menoa etujalat ensin. Siinäkään ei varmaan mene kovin kauan. Sen jälkeen se saa opetella tavaroiden kantamisen laatikkoon. Siihen mennessä Kerttu on ehkä tajunnut, että laatikkoon pitäisi laittaa ainakin kolme jalkaa.

Ei kerrottavaa jälkipolville

2016-01-17T19:32:00+02:00

Jos on nukkunut yöllä jotain alle viisi tuntia, ollut päivän töissä agilitykisoissa ja lähtenyt sieltä suoraan tokotreeneihin, niin eihän niistä treeneistä oikein tule mitään. Pitäisi vaan osata jäädä kotiin jos ei tee mieli treenata ja on väsynyt, eikä antaa niin helposti periksi sille pienelle äänelle joka kertoo kuinka monet treenit on jo jääneet välistä.

Kertun ohjatut 14.1.

2016-01-16T10:01:00+02:00

Kennelyskä vieraili meilläkin, mutta onneksi juuri joulutauon ja kovien pakkasten aikana. Välistä jäi vain yhdet ohjatut treenit, vaikka yskä oli aika pitkä ja päälle vielä karanteeni. Torstaina päästiin taas Kertun kanssa tositoimiin Tattikselle. Teemana oli tällä kertaa vauhtiympyrä ja valssit Anninan kanssa ja kontaktit tai kepit haluamallaan tekniikalla Marin kanssa.

Vauhtiympyrässä oli hyppy-putki-muuri-hyppy, ja sitä tehtiin molempiin suuntiin. Multa tuleva namipalkka vähän ehkä häiritsee Kerttua, joten kokeiltiin palkkaa loppuun targetille. Toimi, ja K malttoi tehdä esteet hyvin! Muuri ei ollut ihan suoralla linjalla putken jälkeen ja mä juoksin vähän sen päälle peittäen sen. Muuria väistäessä olis helposti myös vetänyt koiran pois esteeltä. Tämmösissä kohdissa itselle muistiin juoksulinjan valinta ja koira ohjataan ns. työntäen esteelle. Kerttu meinaa olla vähän turhan innokas ja karata lähdöissä, joten otettiin Anninan ehdotuksesta vapautussana mukaan ennen ekan esteen nimeä. Putken jälkeen ohjauksessa pitää myös muistaa odottaa koiraa, tai tarpeen vaatiessa vaikka käydä hakemassa se sieltä päästä.
Valssissa kuivaharjoittelu kotona on tehonnut, enkä enää seonnut jaloissani kuin kerran. Tehtiin aluksi putki-muuri/hyppy-putki ja vaikeutettiin loppuun vielä valssi tokalle hypylle ja sieltä ekan hypyn kautta takaisin putkeen ja putki-hyppy-muuri-putki. Noi vierekkäin olevat esteet 180 asteen käännöksellä ovat edelleen vähän vaikeita, pitää vaan näyttää rintakehän suunnalla ja kädellä mihin mennään. Tehtiin pari toistoa pelkkää sitä käännöstä, ei mitään järisyttävän nopeita suorituksia, mutta pikkuhiljaa lkaa sujua. Valssissa pitää edelleen muistaa oikea ajoitus, jotta koirat tietää että edessä on tiukka käännös. Jo eka estettä kohti tulevan laukan kohdalla olisi pitänyt alkaa jalkojen kääntyä, jotta tieto olisi tullut tarpeeksi nopeasti.
Kerttu oli tosi hyvä. Se lukee hyvin ohjausta ja hakee esteitä. Yhtä valssia en ihan osannut ohjata oikeaan putken päähän, koska muistin että väliin tulee vielä hyppy ja hienosti Kerttu lähti sit hakemaan jotain estettä joka oli siellä suunnalla mihin epämääräisesti näytin.

Pienen tauon jälkeen mentiin tekemään keppejä. Oon valinnut Kertulle 2x2-tekniikan, koska se treeneissä tarjoaa ihan mielettömän hyvin. Kerttu tajusi melkeinpä heti että sen haluttiin juoksevan niiden kahden kepin välistä, joten tehtiin heti lähetyksiä eri kulmista aina 90 astetta kummallekin sivulle (takakulmat vasta sit myöhemmin kun tajuaa selvästi idean). Otettiin aika pian mukaan myös mun oma liike, jonka K kesti hyvin. Pallopalkka ei toiminut, joten heitin namia. Nähtävästi pallo kuin pallo ei käy ja täytyy lähteä kauppaan, koska oon jo hävittänyt kaikki meidän tennispallot lumihankeen. Koska meillä oli treeniaikaa se 10-15 minuuttia ja olisi ollut tyhmää tahkota pelkkää samaa, kun Kerttu selvästi tajusi mitä tehtiin, niin edettiin sit vielä lisää ja otettiin mukaan toinen keppipari. Aluksi se kepit oli ihan lähekkäin, sitten neliössä ja sen jälkeen siirrettiin ne oikean välimatkan päähän. K ei mennyt välistä kertaakaan! Alkuun vielä heitin palkan jo ekojen keppien jälkeen, mutta lopuksi vasta tokan parin kohdalla. Pidettiin pieni juttelutauko, ja sen jälkeen vielä laitettiin kepit vähän vinoon kulmaan ja tehtiin sillekin muutama toisto. Vinottaessa täytyy muistaa ottaa itselle maalarinteippi mukaan, jotta näkee sen keskilinjan, eikä siirtele niitä keppejä miten sattuu vinksin vonksin.

Normaalistihan tossa tekniikassa ei edetä noin nopeasti, vaan treenataan pieniä pätkiä esim. kaksi kertaa päivässä, mutta ohjatuissa treeneissä oli sen verran aikaa ja Kerttu jaksoi niin hyvin, että edettiin heti ekalla kerralla ihan reilusti. Tulevaisuudessa lähetään sit vaikeuttamaan yhtä juttua kerrallaan (kulma, vauhti, jolloin keppien edessä putki tai hyppy, välimatka, oma liike). Kerttu kestää näissäkin hyvin toistoja. Se jaksaa ja haluaa tehdä, joten treenisuunnitelma- ja päiväkirja on sille ensisijaisen tärkeä (plus itselle, jotta muistaa mitä ollaan tehty). Suunnitelmassa pitäisi miettiä etukäteen toistojen määrä ja sitten myös pysyä niissä, eikä ahmia vaan lisää koska K kyllä jaksaisi tehdä. Pitää siis miettiä tarkkaan miten nopeasti edetään; ei saa ahmia, mutta ei myöskään jäädä junnaamaan paikalleen.